Uusia tuulia

Pitkästä aikaa on fiilistä kirjoittaa. Ja kuten tavallista paljon on asiaa :D

Olen tehnyt varovaisen päätelmän siitä, että miesviha saattaa olla purettu. Gotlannin reissun jälkeen pyysin rinnalleni henkiopasta, joka voi auttaa minua purkamaan ja edistämään tuota asiaa. Jo samana päivänä sain peräti 2 yhteydenottoa (tekstiviestitse) vanhoilta ”heiloilta”, jotka molemmat olin aiemmin päätynyt vähän näreissäni jättämään taakseni. Ja molemmat olisivat halunneet uudelleen lämmitellä suhdetta. Toiselle päädyin tilittämään mihin homma katkesi ja toiselle melkein jo annoin uuden mahdollisuuden, mutta hän käyttäytyi tökerösti eikä lopulta vastannut, kun ehdotin tapaamisaikaa ja paikkaa.

Joka tapauksessa minulle hyvä, pääsin sanomaan suorat sanat, kun molemmat sitä selkeästi kerjäsivät. No, toki ymmärrän, että tällaisia kokemuksia olen vetänyt puoleeni, kun miesviha ei ollut käsitelty. Vielä pari muuta tilannetta ja ravintolakohtaamista tuli koettua, joiden kautta pääsin suuttumusta purettua – tosin enemmän sitten jälkeenpäin itsekseni.

Tuo miesvihahan tosiaan selvisi Soul Schoolissa, kun riitelimme koko reissun ajan ystäväni Rikun kanssa, joka jostain syystä tuntui koko ajan painelevan ärsytys-nappuloitani. Soul Schoolin Suvi selvensi, että kyse on aiemmissa elämissä hankitusta miesvihasta (alistettuna olemisesta, hyväksikäytöstä ja insestistä), jota on turvallista vihdoin purkaa tässä elämässä, sillä tämän ajan maskuliinienergiat eivät ole liian uhkaavia. Aiemmissa elämissä miesvihan purku olisi vaimennettu fyysisesti – toisin sanoen turpaan olisi tullut. Ja saimme myös kuulla, että meillä on Rikun kanssa sielun sopimus tuon vihan purkuun. Molemmat kokevat sitä kautta kasvun oppiläksyä ja minulla tuo miesvihan purku liittyy myös osana oman voiman oppiläksyyn.

Rajuimman vaiheen tuota purkua koin kuitenkin, kun kävimme Rikun kanssa katsomassa kotimaisen elokuvan: Puhdistus. Ja todellakin se oli aikamoinen puhdistus minulle! Leikilläni sanoja vakavammin miettimättä heitin vielä facebookin tilapäivitykseen, että tänään tiedossa puhdistusta leffan merkeissä. En osannut aavistaakaan millaista. Leffassa oli paljon raakaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Jälkeenpäin ymmärsin, että minun oli kohdattava pelon ja vihan tunteet näin, sillä en ole voinut katsoa niitä entisiä elämiäni, joissa olen kokenut vastaavaa. 

Elokuvan jälkeen tunsin voimattomuutta ja suorastaan fyysistä pahoinvointia. Teki mieli alkaa itkeä vollottamaan heti, kun päästiin ulos, mutta tiesin, että se käynnistäisi prosessin enkä ollut valmis siihen keskellä kaupunkia. Riku lähti onneksi mukaani minun luokse, jossa välittömästi annoin tunteiden vyöryä. Oksensin ja itkin. Koin kauhun ja näin erään tosi törkeän tilanteen. Vaikka leffan aikana koin myös vihaa ja samaistuin sen purkuun niin nyt tuntui, että ohitin vihan ja sukelsin suoraan sen ytimeen: pelkoon.

Tuon tunteen purun jälkeen aukesi paljon. Tajusin, että olen aina pelännyt paniikin omaisesti fyysistä väkivaltaa vaikken sitä ole suoraan kohdannut ikinä tässä elämässä. Myös jotkin fyysiset oireet ja seksuaaliset estot selittyivät tuon kokemuksen kautta. Uskomatonta miten paljon tällaiset läpikäymiset voivat selittää.

Tämän jälkeen kävimme Rikun kanssa läpi vielä yhden elämän, jossa olin Rikun poika ja jossa elin koko elämäni isääni ja fyysistä väkivaltaa peläten. Tämän jälkeen tuntui, että helpotti Rikun ja minun välillä ja ekan kerran voitiin viettää aikaa lämpimässä tunnelmassa – olla siis tekemisissä ensimmäistä kertaa n. kolmeen viikkoon ilman riitelyä. Samaisena iltana tuntui, että tapahtui jokin käänne ja että jokin uusi vaihe olisi käynnistynyt elämässäni.

Sinä iltana juhlien jälkeen päädyin tanssimaan ravintolaan ja tapasin Tonin. Tonilla ja minulla oli suhde viime talvena ja se päättyi siihen, että lähdin Aasiaan. Reissun jälkeen ei tuntunut enää hyvältä jatkaa kevyttä suhdettamme, mutta Toni halusi, että ollaan ainakin ystäviä. Itse koin vaan suurta ristiriitaa välillämme sillä Toni on hyvin tiede-orientoitunut ja kyseenalaistaa vahvasti kaiken henkisen mihin uskon. Toni myös tykkää väitellä – mikä on ollut minulle aika vieras juttu. Tietysti miellyttäjä-taustaisena, olen aina pelännyt olla vahvasti eri mieltä. No toki nyt ymmärrän, että hän on elämässäni juuri tuon oman voiman oppiläksyn vuoksi ja että hän on ärsyttänyt sillä maskuliinisella järki-ajattelullaan minua, mutta jossakin vaiheessa ajattelin, että meillä ei ole mitään yhteistä enkä oikein nähnyt syytä pitää yhteyksiä. Nyt huomasin, että oli pitkästä aikaa tosi kiva nähdä Tonia eikä nyt oikeastaan mikään edes ärsyttänyt.

Mietin, että aiemmin, viimeisten vuosien aikana olen tarvinnut samanlaisia, samoista asioista kiinnostuneita, pehmeitä ja kilttejä ihmisiä elämääni, koska olen tarvinnut vahvistusta. Noiden ihmisten kautta olen saanut kokea, että on ok. Olla sellainen kuin olen. Nyt kun olen tuon kautta vahvistunut, tuntuu, että alan olla valmis kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Että minä-kuvani on riittävän vahva, ettei se hajoa kritiikistä ja että myös pystyn puolustamaan sitä kuka olen. Se on vielä haastavaa, mutta nyt se ei tunnu enää mahdottomalta.

No, Toni päätyi luokseni yöksi. Hän on ollut aiemminkin paluuni jälkeen luonani ja olen pitänyt silloin tosi tiukkaa rajaa. Joko olen pyytänyt häntä poistumaan, kun menen nukkumaan tai sitten hän on nukkunut lattialla. Ei minkäänlaista läheisyyttä. Saman rajan vedin Rikun kanssa, jonka kanssa meillä oli vielä ennen reissuani tapana makoilla kiinni toisissamme ja jonka kainalossa usein viihdyin. Tuntui, etten vaan voinut yhtään joustaa vaikka tuntui suorastaan julmalta kun kaikki toisessa huusi, että hän tarvitsi vain vähän läheisyyttä hauraalla hetkellä ja kysyi, että voiko tulla vähäksi aikaa viereen ja minä sanoin yksikantaan ”sori, ei”.

Nyt ei jotenkin ollut sellaista pakkoa välttää. Toni tuli viereeni enkä ajanut häntä pois. Naurahtelin vaan, että aha, siihen tulit. Hän hieroi hartioitani ja jalkojani – oi mitä hemmottelua. Ja olihan itselläkin jo läheisyyden kaipuuta. Lisäksi lämpenin Tonille jonkin verran jo pari viikkoa aikaisemmin, kun hän tuli vastaan yllättäen hiukset auki. Tonillahan on siis pitkät vaaleat kiharat hiukset. Hän vaan AINA on pitänyt niitä kiinni. No mitä voin sanoa ”one thing led to another” ja huomasin nauttivani jopa ennen kokemattomalla tavalla naiseudesta ja seksuaalisuudesta.

Tähän väliin täytyy kertoa, että jälkeenpäin yhdistin sekä tähän ”Puhdistus-elokuva”-purkuun että edellä mainittuun kokemukseen seuraavan asian. Tuolla samaisella viikolla otin vastaan sielunkumppani-kurssin hoito-osuuden, jonka aiheena oli Tantrinen Jumal- ja Jumalatar -voimaantuminen. Ja huomasin, että kurssipostissa kuvailtiin voimaantumisen hyötyjä seuraavasti:

-rakastut intiimiin seksuaaliseen itseesi
-se vapauttaa kehoasi, mieltäsi ja henkeäsi syyllisyydeltä ja häpeältä, mitä seksuaalisuuteen vielä saattaa liittyä
-avaudut uusille seksuaalisen ekstasian tasoille
-saat taas käyttöön nais ja mies (jin ja jang) energiasi

Miten nerokasta... tietysti tuota puhdistus-elokuvan aiheuttamaa tunnetta piti purkaa juuri tässä kohtaa, jonka jälkeen olin vapaa kokemaan seksuaalisuutta uudella tasolla. Tuon seksuaalisen avautumisen jälkeen olin ihan intoa täynnä. Olin myös kysynyt korteilta vähän aiemmin, että onko nyt mahdollista saada ns. lohdutussuhde tähän väliin sitä oikeaa odotellessa. Korttien vastaus oli: ”Beauty”, jonka tulkitsin niin, että tuosta suhteesta voisin saada tunnetta siitä, että olen kaunis. 

Tuo ulkonäkökysymys on ollutkin vähän vaikea erityisesti matkastani lähtien. Hetkittäin pääsen sen yli, mutta aika usein tunnen suurta epävarmuutta. Vaikka uskon, että se fyysinen ulkoinen olemus on hyvin pieni osa viehättävyyttä ja että hyvin paljon tulee siitä omasta tunteesta ja mitä säteilee ulospäin, on haasteellista luottaa, että ns. kelpaa. 

 

No tuossa uuden orastavan seksuaalisuuden ja naiseuden avautuessa innostuin laittamaan ilmoituksen nettiin, jossa haen pitkähiuksista miestä. Ajattelin, että ei se ota jos ei annakaan. Heti alkuun sain 3 vastausta, joista yksi vaikutti lupaavalta. Tosin hän oli minua toodella paljon nuorempi ja avoimessa suhteessa, mutta tämä hippipojaksi itseään kutsuva filosofian opiskelija oli myös henkisestä kasvusta kiinnostunut JA jota myöskin minun ulkonäkökuvaukset miellyttivät! Ja niin – hänellä on tosi pitkät hiukset :P No katsotaan... kemiathan ratkaisevat, kun tavataan.

No kas, tämän uuden oven avauduttua, hengailin chatissä jossa myös tuli vastaan henkisistä asioista kiinnostunut mies, joka halusi tavata. Sovimme pikaisesti tapaamisen parin päivän päähän, mutta tässä kohtaa kävi niin, että kun menin paikalle – ei hän ilmestynyt sinne. Hän ei myöskään ilmoittanut mitään eikä selittänyt koskaan asiaa. Onneksi tapaamispaikka oli sisätila ja siellä oli mielenkiintoinen ilmoitustauluseinä ja lehtiä, joten sain ajan kulumaan hyvin jonkin aikaa odotellessani. Itse asiassa tämä oli yksi todiste, että miesviha varmaan on ohi, kun en oikeastaan harmistunut ko. tilanteesta lainkaan. Koko homma meni olan kohautuksella ja matkalla kotiin löysin uuden kirjakaupan, josta tarttui erittäin kiinnostava kirja matkaan ja jäin fiilistelemään kivan (pitkätukkaisen, heh) katusoittajan musisointia. Tästä vaan vähän mietin, että vieläkö näitä blokataan, kun alkukesästähän koin, että kaikki nettijutut kuihtuivat kasaan ja tapaamiset peruuntuivat viime hetkillä.

Koska nyt hyrisi ja tapahtui, tapasin vielä Tonin seuraavana päivänä näistä edellä mainituista treffeistä. Jo tapaamishetkellä olin innostunut... mielessä pyöri flirttailu ja suuteleminen. Toni oli väsynyt työpäivän jälkeen ja huomasin heti, että oltiin aika eri fiiliksissä. Tein Tonille energiahoidon ja tietysti hän kritisoi sitä hiukan skeptikkona, mutta myönsi, että tunsi olonsa tosi rennoksi ja että jutut osuivat (joskin tietysti minun oli helppo sellaista kertoa, kun tunnen hänet). Ja tiesin kyllä, että tämäkin oli osa oman voiman oppiläksyä (aiemmin ko. viikolla oli käynyt jo 2 epäilevää hiukan vastustelevaa hoidettavaa).

No, kyllähän se ilta johti läheisyyteen ja pussailuun, mutta huomasin pian, että emme tavoittaneet sitä tunnelmaa mitä toivoin. Mieleni perukoilla halusin kuitenkin kehitellä jotain kihelmöivää ihastuksen tunnetta puolin ja toisin... ja petyin. Jotenkin alkoi myös epävarmuus ulkonäöstä hiipiä. En ollut ehtinyt laittautua tai meikata ennenkuin Toni tuli ja muutenkin kehon epävarmuus nousi pintaan. Fiilikset valuivat johonkin hiljalleen ja lopulta vetäydyin pois ennenkuin tilanne johti pussailua pidemmälle.

Tässä välissä olenkin rypenyt pari päivää jossakin alamaissa. Nukkunut tosi paljon. Maaimankaikkeushan järjesti niin, että asiakkaitakaan ei ole tullut, joten varmaankin tässä oli tarkoitus nyt käsitellä tätä pettymystä. Jotain pettymystä on siis ollut ilmassa ja orastava minulle täysin uusi puskista tullut juttu on noussut pintaan – kuoleman pelko. Lähinnä unen kautta ja muutaman ohikiitävän ajatuksen tai pelon kautta. Mutta palaan ehkä ko. aiheeseen myöhemmin.

Alakulonihan johti siihen, etten jaksanut korjata mitään paikoilleen, en tiskata tai laittaa ruokaa tai käydä edes suihkussa. Niin minullahan olisi ollut myös perjantaille treffit, mutta ne peruin vedoten siihen, että olen sairaana. Enkä nyt oikeastaan valehdellutkaan, kyllä tuo mieliala vähän sairauden puolelle veti. En poistunut mihinkään asunnostani pariin päivään ja enimmäkseen nukuin ja roikuin koneella. 

 

Toisen päivän iltana eli eilen alkoi fiilis pikku hiljaa nousta. Pienessä turhautumisessa päädyin taas cityn chattiin ja ilman mitään odotuksia tai fiiliksiä – minut löysi kiinnostava keskustelukumppani, jonka kanssa sovin alustavasti treffit tälle illalle. En edes tiedä miten siinä niin kävi. Hän ei ole henkisesti avautunut, mutta piti juttujani äärimmäisen kiinnostavina ja vaikutti älykkäältä ja mukavalta tapaukselta. No, näistä treffeistä tuli lähinnä sellainen ajatus, että ehkä olen vain henkinen herättelijä, sillä sen verran kiinnostuneelta tämä henkilö vaikutti kaikkea kohtaan mitä kerroin kokemuksistani mm. entisistä elämistä. 

No katsotaan miten käy... nimittäin nyt unimaratonin jälkeen en saanut koko yönä unta. Ja lähden tästä varmaan suoraan auttelemaan kaveria muutossa. Että onko musta nyt oikeasti sitten tapaamaan hänet vielä illalla vai menenkö nukkumaan. Sovimme siis, että laitan viestiä kun tiedän tarkemmin aikatauluista ja katsotaan sitten ehditäänkö tavata tänään. 

Nyt on kyllä ihan mahtavan kaunis päivä. Ensilumi peittää maata harsona ja on pieni pakkanen, mutta auringon valolla on mahtava voima! Se sulattaa ainakin sisäisen jään. Muistan, että olen valo ja rakkaus. Muistatko sinä kuka olet? :) Ihanaa päivää kaikille <3