Minä rakastan mahdollisuutta kulkea kanssasi tietä,
jota vain harvojen kanssa voin kulkea:
kapeaa vuorenharjaa menettämisen ja omistamisen välissä,
vapaaksi päästämisen ja vapaudessa eksymisen välissä,
itsenä olemisen ja yksin jäämisen välissä.
En halua asettaa sinua vastuuseen onnestani.
Minä haluan pysyä itsenäni
olematta riippuvainen sinun hyväksymisestäsi.
Mutta en myöskään tahdo kovettaa itseäni suhteessani
sinuun, ikäänkuin et merkitsisi minulle mitään.
Ja minä hyväksyn sen, että sinä tarvitset tilaa.
Minä en halua määräillä sinua
enkä antautua sinun määrättäväksesi.
En halua antaa enkä saada osakseni
surkuttelua enkä sääliä.
Minä haluan tulla luoksesi vapaana
ja odotan että sinä tulet luokseni samoin
kohdatessasi minut.
Ja minä rakastan naurua, joka murtaa raja-aidat
ja ravistelee ajatusrakennelmia, joiden pysyvyyttä yleensä pidetään
koskemattomina.
(Kirjasta Rakastan…. ja maailma avautuu – Ulrich Schaffer)
