rakkautta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

   

 

Minä rakastan mahdollisuutta kulkea kanssasi tietä,
jota vain harvojen kanssa voin kulkea:
kapeaa vuorenharjaa menettämisen ja omistamisen välissä,
vapaaksi päästämisen ja vapaudessa eksymisen välissä,
itsenä olemisen ja yksin jäämisen välissä.

En halua asettaa sinua vastuuseen onnestani.
Minä haluan pysyä itsenäni
olematta riippuvainen sinun hyväksymisestäsi.
Mutta en myöskään tahdo kovettaa itseäni suhteessani
sinuun, ikäänkuin et merkitsisi minulle mitään.

Ja minä hyväksyn sen, että sinä tarvitset tilaa.
Minä en halua määräillä sinua
enkä antautua sinun määrättäväksesi.
En halua antaa enkä saada osakseni
surkuttelua enkä sääliä.
Minä haluan tulla luoksesi vapaana
ja odotan että sinä tulet luokseni samoin
kohdatessasi minut.

Ja minä rakastan naurua, joka murtaa raja-aidat
ja ravistelee ajatusrakennelmia, joiden pysyvyyttä yleensä pidetään
koskemattomina.

(Kirjasta Rakastan…. ja maailma avautuu – Ulrich Schaffer)

Kohtaaminen

Halasin sinua ja sulauduin

syliisi unohduin

ei ollut enää minua

yhdessä olimme vain syvä huokaus

Rauha laskeutui

kätemme ja sydämemme sulivat yhteen

silmämme täyttyivät lempeydestä

enkä minä ollut hetkessä

vaan hetki oli meissä

löysin onnen tästä hetkessä

jostakin minkä olemassa olosta en edes tiennyt

ei tarvitse tietää mitä seuraa

ollaan vaan tässä

annetaan kaiken tapahtua

Olemisen kauneus

Luottamuksen voima

olen tässä ja ajatukset katoavat

on vain yhteinen hymy

on vain loputon nyt

Rakkauskirje

-->

Tämä on kirje rakkaudesta.

Se ei vaadi eikä pyydä mitään.

Se vaan pyrkii ulos

jakamaan ilosanomaa

sillä vapaana se lentää niin kauniisti.

Minun sydämeni tuntee sinut

Miten voisin kieltää

sydämeni laulun kun sinä olet läsnä.

Sieluni tietää niin hyvin

sen mitä merkitset ja kuka olet

Olet syntynyt valosta

Olet täällä aurinkona ja voimana

Minä olen peilisi

Näetkö miten kauniiksi minut teet

kun katselen sinua

Minä näen pehmeytesi

ja päättäväisyytesi

Näen herkkyytesi

ja voimasi

Näen lempeytesi

ja intohimosi

Näen haavoittuvuutesi

ja rohkeutesi

Näen innostuksesi

ja pidättyvyytesi

Näen ilosi

ja pelkosi

Kaikki tuo on täydellistä

leijailevia höyheniä,

humalluttavaa juomaa,

leikkiä joka naurattaa,

sinfoniaa sielulleni

Sydämeni on auki

ja se virtaa ilon ja onnen tunnetta

minä tanssin ja juhlin

virtauksen taianomaisissa sävelissä

Tiedän ettet ole valmis

Mutta minkä minä sille voin

että rakkaus on jo täällä

Ainoa toiveeni on,

että jonakin päivänä sinä näet minut.

Ihan liekeissä!! :D

Wohooo!! Olen liekeissä!!! 

Tämä ilta on menty sellaisessa nosteessa, ilossa ja rakkaudessa, että ei voi muuta kuin lähettää kiitoksia ja lentosuukkoja joka puolelle ympärilleen ja kaikkialle!! :D Näin sitä mennään vihan voimasta rakastamisen voimaan! Eikä varmaan tarvitse sanoa, kummasta saa enemmän :D

Tänään kiitoslistani on ollut todella pitkä, sillä olen ollut Voima-kirjan lumoissa. Voisin kirjoittaa loputtoman listan kiitollisuuden aiheista vaikka lähtien siitä, että olen kiitollinen, että minulla on tämä tietokone, nettiyhteys ja blogi, johon purkaa ajatuksiani. Kiitos myös sinulle, joka luet siellä tätä! Olet ihana! :) :) On ihanaa, kun saa jakaa asioita varsinkin, kun on jotakin erityisen hyvää sanomaa jaettavana. Mutta nostan nyt tähän erityisesti yhden jättisuuren kiitollisuuden aiheen. Kiitän sanoin kuvaamattomasta rakkauden tunteesta, jonka koin tänään ja joka sai minut liikuttumaan niin, että itkin onnesta!!

Se mistä tämä kaikki lähti liikkelle ansaitsee hehkutusta. Eli kirja johon tässä aiemminkin viittasin: Rhonda Byrnen Voima. Aloin lukemaan kirjaa joulukuussa, mutta alku takkuili. Ensimmäiset n. 1/3 kirjasta tuntui johdattelevan ja vakuuttelevan asioita, jotka olivat minulle jo muutenkin tuttuja. Tuntui myös, että kirjassa oli paljon pitkäveteisyyttä ja vähän amerikka-henkistä idean ”myymistä”. Voi toki olla, että tuo asioiden toistaminen auttaa monia sisäistämään asian paremmin ja joku prosessi käynnistyy alitajunnan kautta. Kirjahan on ns. jatkoa Salaisuus-kirjalle, jonka olen lukenut varmaan jo pari vuotta sitten. Tämän kirjan alussa kuitenkin todettiin, että ei tarvitse lukea Salaisuutta, sillä Voima sisältää myös samat asiat. No joka tapauksessa, onneksi jokin veti minua lukemaan kirjaa eteenpäin ja sitten alkoikin tulla täyttä asiaa sellaisella tykityksellä, että olin tosi vaikuttunut.

Miten voikaan ihminen innostua kappale kappaleen jälkeen niin ettei meinaa pysyä nahoissaan, kun oivaltaa, että on jonkin suuren läpimurron äärellä. Miten hienosti erilaisilla harjoitteilla ja mielikuvilla voikaan saada lukijan (ainkin minut) näkemään sielunsa silmin jo muutoksen, ihan konkreettisesti tuntemaan sen! Silloin tietää, että tässä on jotain minulle. Jotain maagista, joka todella tuntuu toimivan. 

Heräsin tämän kirjan ihmeisiin kunnolla vasta viikonloppuna ja aloin ahmimaan kirjaa kirjaston eräpäivän lähentyessä. Kirja oli varattu (en ihmettele), joten en saanut lainaa uusittua. Vielä viime metreillä tänään menin viimeiseksi 45 minuutiksi lukemaan kirjaa kirjastoon (jossa voin keskittyä siihen paremmin) ja tekemään siitä muistiinpanoja ennenkuin palautin sen. Olin niin innoissani, että halusin jakaa myös yhden oivalluksen, jonka kirjoitin pienelle ruutupaperin palalle ja jonka sitten sujautin Carolyn Myssin Hengen anatomia -kirjan väliin, joka oli hyllyssä. Toivottavasti sen lukija hyötyy ajatuksesta. Jaan sen seuraavassa toki myös teille.

Silmät loistaen tulin ulos Kallion kirjastosta ja seisahduin sen eteen miettimään mitä olin juuri oppinut. Minulle vaikuttavimmat olivat kirjassa esitetyt ideat Voiman avaimista: rakkauden avain, kiitollisuuden avain ja leikin avain sekä rahan voimaa kuvaileva kappale. Olen käyttänyt kaikkia, mutta keskityn nyt enemmän tuon ensimmäisen avaimen kuvailuun sekä rahan voiman perusajatuksiin:

1. Etsi asioita joita rakastat
   sunnuntaista lähtien olen kulkenut joka paikassa lumoutuneena tästä ajatuksesta. Voit rakastua elämään ja voimistaa rakkauden tunnetta etsimällä rakastamiasi asioita kaikkialla missä liikut. Etsi värejä, joita rakastat. Kuuntele ääniä/musiikkia, jota rakastat. Etsi kahviloita, rakennuksia, katuja, tavaroita, kauppoja, maisemia, paikkoja, joita rakastat. Etsi tuoksuja, makuja, tunteita, joita rakastat. Etsi vastaantulevista ihmisistä asioita, joita rakastat. Puhu siitä mitä rakastat. Kun teet näin, huomaat, että ympärilläsi on yllättävän paljon rakastettavaa. Keskittyessäsi rakkauteen, se lisääntyy. Huomaat pian ihmeen, joka alkaa tuntua sisälläsi. 
   
   
2. Rahan voima
   Tunne rakkautta, kun ojennat rahaa jollekin. Ajattele miten se auttaa ja miten onnelliseksi se tekee ihmiset, joille se menee. Kun kuulet, että joku on saanut rahaa/menestystä, niin iloitse kuin se olisi tapahtunut sinulle. Näin vedät samankaltaista tapahtumaa puoleesi. Kuvittele tunne, että sinulla on todella paljon rahaa. Miten kävelisit ja miltä vaikuttaisit, jos sinulla olisi rajattomasti rahaa. Kuvittele huolettomuus, joka tästä seuraisi ja miten se sinusta näkyisi.

Tässä vain osa ajatuksista tiivistettynä. Suosittelen kirjan lukemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vetovoiman laista ja siitä miten sitä voi hyödyntää.

No mutta, siinä kirjaston edessä siis aloin kuvitella miltä tuntuisi, jos minulla olisi todella paljon rahaa. Fiilistelin ja kävin läpi mielessäni mielikuvia ja yhtäkkiä sen tuoma mielihyvä ja huolettomuus alkoi leviämään minuun ja melkein räjäytti tajuntani, kuin olisin juuri saanut kuulla, että olen voittanut miljoonia lotossa. No käytännössä se oli juuri se mitä tapahtui mielessäni. Minulla on varaa mihin vain! Voin tehdä mitä vain! Mikä vapaus!!!

Lisäsin nostetta vielä fiilistelemällä asioita joita rakastan. Koska en ollut ehtinyt syömään ko. päivänä niin mietin, että veisin itseni syömään ravintolaan juuri sellaista ruokaa mitä nyt tekee mieli. Häivytin nopeasti mielestäni ajatuksen, että lompakon täytteenä oli nytkin vain lainarahaa. Olen jo aiemminkin huomannut, että jos en takerru jokaiseen senttiin ja venytä sitä vaan uskallan kuluttaa rahat loppuun vaikken tiedä mistä saan lisää, niin aina on rahaa järjestynyt kuin ihmeen kaupalla juuri ennen jonkun laskun maksamista tms. Nyt olin siis saman ajatuksen äärellä eli päätin olla huoleton ja luottaa, mutta kuvittelemalla rahatilanteeni aivan toisenlaiseksi, vein asian ns. uudelle tasolle. 

Mieleeni tuli kiva italialainen ravintola Hakaniemessä ja vaikka matka oli lyhyt niin enhän toki viitsinyt kävellä viimassa, kun ei tarvinnut. Kuin flow:ssa hyppäsin ratikkaan ja tietysti koska minulla oli varaa maksoin kyytini vaikka matkaa ei ollut kuin yksi pysäkin väli (köh, tämä taisi paljastaa miten yleensä olen toiminut lyhyillä ratikkamatkoilla :P).

Astuttuani ratikkaan etuovesta täynnä iloa, onnea ja ylpeyttä oivalluksistani, pysähdyin kaivamaan matkakorttia taskusta maksulaitteen kohdalle. Vieressä istui nuori mies, joka sai olemukseni valpastumaan. Ehkä noin sekunnin ajan huomioni kiinnittyi tekemisiini ja ehdin kyseenalaistaa sen olenko jotenkin nolo, kun jäin tähän töpeksimään. Ja heti tuon perään kuittasin sen ajatuksella ”ääh, kaikki on täydellistä, olen oikeassa paikassa enkä voi tehdä mitään väärin”. No, kuinka ollakaan, juuri saatuani korttimaksun suoritettua, ratikka teki äkkinäisen mutkan. En ehtinyt napata mistään kiinni ja horjahdin kohti miestä. Luulin jo, että sain liikkeen juuri pysäytettyä ennenkuin osuin mieheen, mutta ratikka nytkähtikin uudelleen ja tuuppasi minut melkein miehen syliin. Jouduin haparoimaan tukea hänen hartioidensa kautta tuolin selkänojaan, saadakseni itseni takaisin tolpilleen. Parasta tässä oli reaktioni. Sanoin vain huvittuneena ”WOU” ja naurahtaen pyysin anteeksi. Ei järkytystä. Ei häpeää. Vaan hauskaa! Ihan kuin kuski olisi murjaissut ohi mennessäni vitsin.

Jatkoin hymyssä suin itsekseni naureskellen eteenpäin. Ja jatkoin nauramista. Ensin nauroin tapahtuneelle, sitten vain sille, että tuntui niin hyvältä ja yllättävältä vain nauraa. Eikä hävettänyt edes se, että siinä ihmisten keskellä naureskelin itsekseni. Olin niin voiton riemuinen tästä pienestä välikohtauksesta, että se sai minut tuntemaan entistä enemmän iloa. Kerrankin en ollut moksiskaan! En miettinyt mitä joku minusta miettii. Oli niin epätavallista, että tuollaisessa yllättävässä tilanteessa pystyin pitämään itsevarmuuteni ja nauramaan ilman mitään estoja. Mitä tämä merkitsi? Sitä, että pysyin itsessäni. Pysyin omassa voimassani ja itsessäni sen sijaan, että olisin katsonut itseäni ulkopuolisen silmin. Minä valitsin itseni. Yes!

No, päädyin sittenkin toiseen ravintolaan koska kaipasin lämminhenkisempää tunnelmaa ja otin muutamat askeleet takaisinpäin. Siinä voiton riemussani kävellessäni aloin sitten lausumaan mielessäni kiitoksia kaikista kokemuksistani. Kiitin Jumalaa ja maailmankaikkeutta, että minut johdatettiin tämän Voima-kirjan äärelle ja sitten.. koin sen. Kiitos tuli niin sydämeni pohjasta, niin suurta onnellisuutta huokuen, että liikutus toi kyyneleet silmiin. Samaan aikaan se oli kuin oivallus siitä, että minulle on todellakin annettu juuri jotain todella arvokasta. Näin mielessäni Jumalan ja ajattelin, että tunnen hänet ja maailmankaikkeuden voiman. Rakkaus ja kiitollisuus tuntuivat pakahduttavan sydämeni. Tunne oli niin kaunis ja suuri, että olin ihan siinä rajoilla että pystynkö vastaanottamaan sen enkä voinut kuin itkeä. Siinä Porthaninkadulla lumihiutaleiden hiljaa leijaillessa olkapäilleni minä tunsin maailmankaikkeuden rakkauden voiman. En voi kuvitella tässä maailmassa mitään suurempaa lahjaa. Kyyneleet täyttävät nytkin silmäni kun vain ajattelenkin tuota hetkeä. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun sain tämän lahjan, mutta ensimmäinen kerta kun tavoitin sen näin ja osasin pukea sanoiksi. Ja sen voin sanoa, että joka kerta se tuntuu ihmeelliseltä ja aina yllättää miten kauniilta ja hyvältä se tuntuukaan.

Mutta intuitioni johdatti minut Chicosiin ja tarjoilijan hymyn nähtyäni en epäillyt yhtään olinko oikeassa paikassa. Sainkin aivan erinomaista ja hyväntuulista, huomioivaa palvelua. Olin vaativa, mutta hymyilevä asiakas. En ole varmaan koskaan jättänyt paria euroa suurempia tippejä ja nekin aina kovin harkiten, mutta nyt huomasin, että lompakossani oli sopivasti 5 euron seteli ja olin ylpeä ojentaessani sen tarjoilijalle. Samalla kerroin miten tyytyväinen olin palveluun ja voi miten oli ihana nähdä yllättynyt reaktio ja saada kiitokset. Vanha minä olisi ajatellut, ettei minulla ole varaa syödä ravintolassa saati, että olisi varaa jättää viiden euron tippejä, mutta nyt oli! Ja se tuntui pirun hyvältä! Itse asiassa niin hyvältä, että se kirvoitti uudet pisarat silmäkulmiin. Vaikka mielessä oli se, että vetovoiman lain mukaisesti saan takaisin sen mitä annan moninkertaisesti, niin en enää nähnyt sitä pointtina anteliaisuuteeni. Se vaan tuntui niin oikealta! Ja oli aidosti ihana antaa ja kuvitella mielessään miten kivalta se hänestä tuntui. Mahtavaa!

Miettikää miten paljon voi kokea vain parissa tunnissa. Ja minä lähdin vain kirjastoon palauttamaan kirjaa :D Elämä on ihmeellistä.

Kotimatkalla poikkesin vielä Kurvin William K.:n ikkunapöytään ja tarjotakseni itselleni lasillisen punaviiniä, jota rakastan ;) Halusin kirjoittaa ajatuksiani ylös ja samalla fiilistellä vielä katsomalla ohikulkevia ihmisiä. Halusin poimia kaikesta hyviä asioita, rakkauden ja kiitollisuuden aiheita. Voima kirjan mukaan yksi onnen ja hyvien ihmissuhteiden salaisuus on, että iloitsee muiden puolesta kaikesta hyvästä mitä heillä on ja vetää näin tätä puoleensa. Kun keskityin kirjoittamaan, ehti pienen minihetken mieleen tulla harmitus, että läheisessä pöydässä oli kovaääninen porukka, joka häiritsi keskittymistäni. Mutta sitten katsahdin ko. pöytään ja huomasin miten hauskaa heillä oli. Samaistuin tunteeseen ja kuvittelin itse nauravani ystävieni kanssa. Enää se ei häirinnytkään. Ajattelin vain, että ihanaa kun ympärillä on elämää. Iloista ja monimuotoista. Miten mahtavaa, että oivalluksia tulee koko ajan. Miten elämä opettaa, kun vain avaa silmänsä hyvälle ja avaa sydämensä rakkaudelle. 

 Ja BTW, arvatkaa olenko ajatellut sielunkumppania? Tämä on se vastaus mitä olen etsinyt! Ei ehdi kaivata ja miettiä sielunkumppania, kun etsii rakkautta kaikesta! Ja imee itseensä onnea ja iloa missä liikkuukin. Kun rakastuu elämään ja maailmankaikkeuteen niin lopulta sielunkumppanikin on vain yksi kala meressä. Ehkä sekin ui jossakin vaiheessa siihen suureen runsauden verkkoon, jonka heitän maailmankaikkeuden mereen. Joka tapauksessa saan rakkautta, joka tuntuu paremmalta kuin mikään yksittäisen ihmisen rakkaus.

Nyt taidankin olla valmis itselleni asettamaani Ultimate-haasteeseen. Tämä putkahti mieleeni muutama päivä sitten ja aluksi se pelotti ja kauhistutti. Ajattelin kuitenkin, että sen aika tulee, kun olen valmis ja nyt uskon, että se aika on. Haasteeni on sulkea netti ja TV kokonaan pariksi päiväksi. Jälkimmäinen ei sinänsä ole ollut pitkiin aikoihin minulle kovin tärkeä, mutta totaali-irtautuminen tässä yhtälössä ei ole helppoa. Se ei varmaan kuulosta monellekaan kovin kummoiselta ja itse asiassa minuakin vähän järkytti se, että tunsin niin suurta pelkoa, tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, kun kuvittelin tuota aikaa ilman ruutua. Se sinällään oli jo hyvä syy toteuttaa aie. Pitää kuitenkin muistaa, että asun yksin, teen töitä yksin kotona eikä tälle viikolle ole sovittu toistaiseksi kuin yksi hoito. Ei perhettä, ei miestä, ei työkavereita, ei säännöllisiä harrastuksia... en tiedä kuinka monella lukijoistani on samanlainen tilanne, jos kellään? Ja kun vielä juuri nyt olen eristäytynyt ystävistä ja muista ihmisistä niin tämä kyllä hiljentää maailmani aika tehokkaasti. 

Totuus on, että olen koukussa sosiaaliseen mediaan. Suuri osa ajastani kuluu facebookissa, erilaisissa keskusteluryhmissä, ajatuksia, kuvia, viestejä vaihdellen, tietoa ja musiikkia hakien. Vaikka osa on hyödyllistä ja henkistä kasvua tukevaa niin silti koen, että vietän liian paljon aikaa koneella ja olen pitkään miettinytkin mitä kaikkea muuta tekisinkään ja kuinka paljon vapaammin ajatukset voisivat virrata, jos ei olisi nettiä (ja TV:tä). Huomasin tämän joulun aikaan, kun vietin monta päivää kylpylässä ja uusia ideoita tulvi mieleeni, kun oli aikaa ja rentouduin yksin porealtaassa tai saunassa.

Suunnitelma on siis seuraava. Pidän edelleen yhteyksiä minimissään. Vastaan puhelimeen ja hoidan asiakkaat, mutta henkilökohtaisella tasolla vältän kontakteja keskivikon ja torstain ajan. Suljen koneen enkä avaa TV:tä. Läppäriä voin käyttää kirjoittamiseen, jos lähden kodin ulkopuolelle (kahvilaan tms.). Katsotaan mitä syntyy. Koska en ole rangaistusleirillä, niin mitään ehdotonta ei tarvitse määritellä ja voin muuttaa ”sääntöjä”, mutta näistä lähdetään liikkeelle. Hui hitsi... vähän jännittää. Ja huvittaa... eihän tämä kovin kummoiselta jutulta kuulosta, mutta uskokaa minua, se vaan on. Jos tämä kokeilu tuntuu tuovan enemmän hyvää niin toivon mukaan se tuo myös jonkinlaisen pysyvämmän muutoksen.

Tee sitä mihin uskot.
Usko siihen mitä teet.
Tee, niin kuin parhaaksi näet.
Älä usko mitä muut sanovat.
Sano, mitä itse ajattelet.
Ajattele itse.
Uskoon kuuluu epäily.
Uskoon kuuluu rohkeus.
Pahinta uskossa on sokeus.
Rohkea uskaltaa epäillä,
eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa.

 -Tommy Tabermann-

Omaa voimaa

 Oma koulutusohjelma on ihan tosissaan nyt käynnissä. Ja näitä tankataan kovasti päivittäin:

1. Minulla on kaikkea riittävästi (materiaalia, rahaa)

2. En tarvitse ketään muuta (ihmistä)
    
   
   
   

Tuntuu, että jostain syystä tuo raha-ongelma on tosi pinnassa ja saan monta kertaa päivässä itseni kiinni siitä, että huoli puskee päälle. Saan vakuuttaa itseäni siitä, että kaikki on hyvin ja tulen pärjäämään. Nyt ei pidä tuijotella lompakkoon tai tilitietoihin ja miettiä järjellä vaan uskoa, että rahaa tulee. 

Mitä tulee tähän muista ihmisistä irtipäästämiseen, jota käsittelin viime kirjoituksessa... no siihen ajatukseen sain edelleen vaan vahvistusta eilen. Haluan edelleen ja ehkä vieläkin vahvemmin eristäytyä. Entisestään on kärjistynyt ja mielessä on nyt hyvin kirkkaana 2 lausetta: ”En ota vastaan ohjeita keneltäkään” ja ”Minä tiedän itse”.

 

Ehti tuossa välissä jo hiukan pehmentyä ajatukset ja Rhonda Byrnen Voima-kirjaa lukiessani löysin itsestäni rakkautta maailmankaikkeutta kohtaan. Olin ilmoittautunut jo ennen tätä irtaantumis-ajatustani sisäisen lapsen eheyttämis -ryhmämeditaatioon. Meditaatio olikin ihan loistava ja avaava. Tuli tunne, että sen lisäksi, että se avasi minulle itselleni paljon, niin on tarkoitus, että lähiaikoina vien myös sanomaa eteenpäin sisäisestä lapsesta ehkä hoitojen tai kanavointien kautta. 

Mutta... meditaation jälkeen tapasin kollegan jonka kanssa ollaan oltu tekemisissä vain facebookin kautta. Ajauduin hänen kanssaan keskusteluun, jossa hän, melko tiukkaan sävyyn ojensi minua nähtyään erään tarjoukseni yhdessä FB ryhmässä ”älä ikinä tarjoa mitään hoitoja noin halvalla”. Hän piti jonkinlaisen palopuheen siitä miten hän ei uskoisi, että joku tietää mitä hän tekee, jos tarjoaa hoitojaan noin halvalla ja että itsekunnioitusta pitää olla jne. Olin ehdottanut hänelle vaihtarihoitoja ja hän totesi, että ei tee kanssani vaihtareita ennenkuin otan ”kunnon hintaa” hoidoista. Hän myös mainitsi, että oli itsekin ”huorannut” aikanaan. Minä vain kuuntelin ja nieleskelin. Olin mennyt ko. tapahtumaan niin avoimena ja lempeänä, etten yhtään osannut varautua siihen, että joutuisin tilanteeseen missä pitäisi puolustautua. Ja osuihan hän toki aiheeseen, jota olin itsekin pohtinut. Hän koitti kovasti pehmittää sanojaan sanomalla, että tämä ei ole arvostelua ja että kaikella rakkaudella ja hän haluaa vain tsempata... ehkä se teki siitä vielä pahemman. Mitä minä kuulin oli vain se, että joku asettuu minun yläpuolelleni. ”Kuka sinä olet minulle kertomaan miten minun pitäisi toimia”. Ajatus sai minut jälkeenpäin ihan raivon partaalle, jota purin vasta kun pääsin kotiin. Ko. tilanteessa kykenin vain sopertamaan, että otin tämän vähän loukkaavana, mutta ymmärrän, että kyse on minun tunteestani. No näinhän se onkin. Olisin silti voinut vetää rajat. Mutta todellisuudessa tuokin oli edistystä, etten sentään vaan hymyssä suin ottanut vastaan kaikkea mukisematta.

No tokihan on selvää, että vedin puoleeni tätä. Vastaava vähän lievempi tunne tuli erään toisen facebook-tutun kanssa chat-keskustelussa muutamia päiviä aiemmin. Mutta tämä tilanne tuli niin puun takaa, että olin aluksi myös tosi loukkaantunut maailmankaikkeudelle. Harmitti, kun olin juuri ehtinyt kokea niin suurta iloa ja innostusta saadessani yhteyden sisäiseen lapseeni ja sitten tuli tällainen taka-isku. Mutta eihän maailmankaikkeus minua rankaissut. Minä vedin tätä puoleeni, koska sisälläni on vielä heikkoutta muiden ihmisten edessä. Saatan olla itse jo varma siitä mitä tunnen, mutta tämä osoitti sen, etten vielä osaa puolustautua vahvoja ihmisiä kohdatessani. Tarvitsen siihen vielä vihaa. Ja tarvitsen vielä aikaa itseni kanssa, jotta vahvistun.

Mutta niin... ainahan siinä on kasvun paikka kun joku herättää vihan. Minuunhan se osuu. Sen lisäksi, että minussa on heikkoutta, on muutakin... Ja nyt tulee se vaikein kasvun paikka. Myönnän, että ehkä minun pitää itsekin luopua neuvojen tyrkyttämisestä.

 

Onko tämä samalla opetus olla antamatta ohjeita muille. Onko tämä viesti minulle, että älä puutu muiden elämään vaikka näkisit mikä heitä voisi auttaa. Se on ego, joka haluaa niin innokkaasti tyrkyttää. Se on kuin se eturivin tyttö joka viittaa ja hihkuu ”opettaja opettaja, minä tiedän”. Se ei malta olla sanomatta ja näyttämättä, että minä tiedän. Minun eturivin ego-tyttö haluaa sanoa, että tässä kohtaa minä näen sinut ja tilanteesi selkeämmin ja paremmin kuin sinä itse... minulla on tietoa ja viisautta ja osaan käyttää sitä.

Mutta en minä ole ollut viisas. Viisas ihminen on kärsivällinen. Hän odottaa sopivaa hetkeä. Viisas ihminen odottaa, että se joka tarvitsee apua, tulee hänen luokseen. Hän odottaa sitä hetkeä, että toinen on kypsynyt siihen, että todella on valmis ottamaan vastaan. Viisaan ihmisen ei tarvitse todistella ja näyttää, että hän tietää. 

Olen tiennyt sen jo pitkään... olen tiennyt, että sen kuuluu mennä niin, että minun luokseni tullaan pyytämään apua eikä niin, että minä tarjoan apuani. Mutta olen halunnut auttaa ihmisiä voimaan paremmin heti nyt. Mitä on auttamisen haluni todellisuudessa? Onko se halua kontrolloida? Onko auttamisen haluni halua näyttää, että osaan. Varmasti siinä on molempia, mutta tunnistan myös jonkun pelon... pelon siitä, että jonkun elämä menee pieleen ja minä olisin voinut vaikuttaa... toisin sanoen, koen, että ihmisten kohtalo olisi vastuullani. No niin, tässä päästiin taas tähän vastuukysymykseen. Liekö se yksi läheisriippuvuuden peruspilareista, jonka luulin jo kaataneeni. Eli kerrataanpa taas  M i n ä - e n - o l e - v a s t u u s s a - k e n e s t ä k ä ä n - m u u s t a - k u i n - i t s e s t ä n i.

Irtautumista kaikesta

Eksistentiaalinen kriisi. Tämä oli sana, joka tuli mieleeni tämän hetken tilanteesta. Mielessäni oli, että kriisini on aika kattava, mutta vasta katsottuani googlesta mitä eksistentiaalinen tarkoittaa, ymmärsin, että todellakin olemassa olooni liittyvästä kriisistä on kyse. Tarkemmin varmaankin mitä minun olemassa oloni tarkoittaa tässä kohtaa elämää.

Viime päivinä olen hakenut tukea, ymmärrystä, samaa aaltopituutta. Olen huomannut kaipaavani yhteisöllisyyttä tai asioita, jotka yhdistävät.

 

Mutta mitä olen saanut. Epäsuorasti ja suorasti olen saanut viestiä, että en saa olla sellainen kuin olen, teen väärin enkä ymmärrä.

 

Tunnetasolla minut on ohitettu, hylätty, minut on haukuttu, minulle on suututtu, minun ongelmiani on ylen katsottu, on asetuttu minun yläpuolelleni. Ja minun kykyäni ymmärtää ja nähdä tilanteeni, on aliarvioitu. Tai ainakin siltä on pohjimmiltaan tuntunut.

 

Kipuiltuani, tunnettuani itseni yksinäiseksi, loukkaantuneeksi, surulliseksi ja kieriskeltyäni raskaassa olossa aikani, olin lopulta aivan täynnä kaikkea. Päätin sulkeutua kaikesta, katkaista yhteydet kaikkiin ihmisiin ja sulkeutua kotiini. Aluksi vain siksi, että suututti ja ärsytti, kun tuntui, etten saanut kaipaamaani tukea ja ymmärrystä mistään. Päinvastoin. Lopulta voin sanoa, että kaikki viime aikojen tapahtumat ja merkit ovat johtaneet siihen, että voin luottaa vain itseeni. Tai ehkä nyt vihdoin viimein alan oikeasti luottamaan itseeni. Varoituksen sana, nyt alkaa tulla tunteella. Älköön kukaan ottako turhaan itseensä. Mutta...

Haluan tarjota vain parasta itselleni. Kuinka monesta läheisestäni voin mennä takuuseen. Kuinka monen läheisen kanssa todella tunnen oloni hyväksi. Mitä haluan tarjota itselleni jatkossa. Luottaisinko siihen, että tiedän. Luottaisinko siihen, että teen juuri niin hyvin kuin osaan ja pystyn. Luottaisinko siihen, että kaikki on hyvin tässäkin vaiheessa ja juuri nyt EI OLE MITÄÄN MITÄ MINUN PITÄISI TAJUTA TAI TEHDÄ PAREMMIN. KAIKKI oivallukset, kaikki tieto, kaikki muutos tapahtuu oikeaan aikaan, oikeiden oivalluksien kautta. 

Voisinko luottaa kaikkiin tunteisiini, myös niihin ensivaikutelman perusteella tuleviin. Että tiedän, keitä elämääni haluan. Käyn läpi tällä hetkellä sellaistakin haastetta, että kun näen syvemmälle ihmisen ydimpään ja tunnen sieluyhteyttä niin se hämäännyttää minut tässä ns. ihmiselämässä. Ei kaikki kauniit ja läheiset sielut ole tarkoitettuja elämääni, lähimpien joukkooni. Olen niin valmis avaamaan itseni ja kutsumaan elämääni ihmisen, kun koen jotakin syvempää ja hienoa toisessa. Toki kaikissa ihmisissä on hyvyyttä ja kauneutta. Minun pitää vain oppia luottamaan kaikkiin tuntemuksiini, myös niihin ensimmäisiin mitkä usein hylkään, kun pelkään että egoni tuo jotakin mikä ei pidä minua avoimena ja anna mahdollisuutta ihmiselle. On minun aikani alkaa tarjota itselleni vain parasta ihmissuhteissa, sellaista joka tuntuu kaikilla tasoilla toimivalta.

Tulee varmaankin vielä aika jolloin palaan tähän, että olen taas valmis ja toiselta pohjalta ottamaan kaikki ihmiset avosylin vastaan, mutta NYT on aika karsia. Nyt on aika antaa vain hyvien ja minulle hyvien ihmisten tulla luokseni. On aika kutsua elämäänsä vain sellaisia ihmisiä, joiden kanssa asiat toimivat ja joihin voin luottaa. Vaikka se tarkottaisi sitä, että jäljelle jäisi vain hyvin vähän. Nyt on aika sulkeutua. En uskonut koskaan sanovani näin, mutta tiedän, että se vain on tarpeen tällä hetkellä. Aion olla varovainen siitä keitä päästän lähelleni.

Haluan suojella itseäni ja minulla on oikeus siihen. Ehkä jo ensi viikolla näen asiat eri tavalla ja olen eri mieltä, mutta minulla on oikeus tähän tämän hetkiseen tunteeseeni vaikka se kestäisi vain päivän. Minulla on oikeus muuttaa mieltäni ja luottaa sittenkin tunteisiini vaikka näkisin asian aivan päinvastaisella tavalla jo huomenna. Mitä sitten. Minä tiedän mitä tarvitsen juuri nyt. KAIKELLA on tarkoituksensa. 

Kun kirjoitin tätä tekstinkäsittelyohjelmalla ja olin tallentamassa tekstiä, piti laittaa jokin nimi tekstille. Jostain tuli työnimeksi: minä itse. Sehän kuvaakin hyvin tätä vaihettani. Tiedättekö sen vaiheen lapsella, kun hän alkaa itsenäistyä ja hän alkaa noilla sanoilla ilmaista, että haluaa näyttää osaavansa itse. Minun henkisessä kasvussa on tainnut tulla ”minä itse” -aika.

Olen tullut tähän pisteeseen kivun kautta. Kivun ja katkeruuden. Se oli oikea tie minulle. Mietin, että olen käynyt kaikenlaisia vaiheita tämän ns. itsenäistymiseni edetessä. Ensi askeleet olivat, että aloin ottamaan vastuuta tilanteestani ja tunteistani. Iso askel oli tietenkin se, että irtauduin niistä ihmisistä joihin olin luonut riippuvuutta. Otin avioeron ja seuraavaksi lähdin matkalle irroittautuakseni ystävistäni. Itse asiassa kaikesta mihin olin kiinnittynyt. Mutta tein sen ikäänkuin siksi, että oli pakko. Vaikka sydämessäni oli toki koko ajan hyvin suuri halu rakastaa itseäni, niin irtauduin vain koska sieluni ohjasi siihen suuntaan ja koska virta vei. Minun oli pakko opetella olemaan yksin ja irti koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Matkalla toki oli ihmisiä, joihin aina vähäksi aikaa kiinnityin, mutta irti piti päästää jatkuvasti – kehenkään yhteen ihmiseen en voinut pitkäksi aikaa jäädä kiinni.

Nyt tässä vaiheessa, minä itse teen sen. Olen niin kyllästynyt kaikkeen missä olen kiinni. Olen saanut merkkejä siitä, että mikään ulkopuolinen ei palvele minua. Vain minä ja minun sisäinen maailmani on se minkä puoleen voin kääntyä. Vain itseeni voin luottaa. En ole tässä koska ei ole muita vaihtoehtoja. Minä en enää HALUA muita vaihtoehtoja. Niin, ensimmäistä kertaa en alistu tilanteeseen, en tee oikein siksi, että niin olisi parempi ja että se johtaisi johonkin parempaan. Olen vain tässä kohtaa enkä juuri nyt halua elämääni ketään enkä mitään. En henkisiä opettajia, en selvännäkijöitä, en opastajia, en tuttavia, en rakastajia, en sielunkumppaneita, en ystäviä. Vain minä. Onko selvä. Minä riitän. Piste.

Hehkutusta!

Waaaauuu... mitkä fiilikset tällä hetkellä!!!! En tiedä mistä aloittaisin :D Käyn ihan ylikierroksilla. Tilanne on muuttunut taas ihan täysin ;)

Joulukuun energiat on olleet voimalliset. Niin voimalliset, että syöminen ja nukkuminen on jäänyt vähiin. Unen tarpeeni on ollut vähäistä ja ihan tikkana olen herännyt intoa täynnä mikä ei ole minulle hitaana herääjänä ja paljon unta yleensä tarvitsevana kovin tyypillistä :D No loka- ja marraskuussa vedeltiin välillä 9-10 tuntisia unia, että nyt on sitten tällainen aika :)

Tuntuu, että olen vain virrannut voimaa ja rakkautta koko viikon. Maailmankaikkeus on ollut minulle todella hyvä ja olen saanut vahvistusta ja tukea monelta yllättävältäkin suunnalta.

Ohjaus on vienyt minut numerologian kanssa työskentelevän ihmisen sivuille, jossa tarjottiin ilmaista tulkintaa syntymäajan perusteella. Sain seuraavanlaisen kuvauksen:

Filosooffi olet, ajattelija kuin Sillanpää konsanaan, mutta
elämän tehtäväsi onkin itsenäisen polun kulkijan, toteuttajan ja
muille malliksi työskentelevän ura. Sinun pitää voittaa itsesi ja
poistaa pelkosi maailmaa kohtaan. Lyhytjännitteisyytesi on vain
opittu malli reagoida noin, ei muuta. Älä anna sen pilata elämääsi
liian lyhytjännitteisillä kommenteilla tai teoillasi sillä olet
taipuvainen tekemään liian sponttaanejakin siirtoja. Itseenkohdistuvan
arvostelun kestokyky on heikko, siksi siis opi itsestäsi ja
pidä päiväkirjaa oppiaksesi itsesi ja suoruutesi kanavat ja syyt.
Kiukkuisen käen kukunta kuuluu kauas, mutta lempeä käki kukkuu 10 km,
päästä kaikki sulhot tyrkylle viikossa, joten käytä ääntäsi
volyyminä. Opettele joikhaamaan ja shamaanin joikuja jopa ulkona
luonnossa. Hurautat maailman tuuliin, maa äiti sinussa huutaa jo
päästää pois höyryt. Sitten jatkat luonnon homeopatiaan ja siirryt
vanhuudessasi kirjailijan pakeille, ja julkaiset kirjoja joka vuosi..
Urasi on oivallinen kunhan muistat olla syyllistämättä ihmisiä, vaikka
näetkin heidän virheensä... Ole armollinen itsellesi ja rakasta
itseäsi enemmän juuri nyt, sellaisena kuin olet... onnitteluni.

Tunnistin itseni kyllä kuvauksesta hyvin ja koin, että osa viesteistä oli tullut intuitiivisesti tähän hetkeen minulle. Spontaanius ja lyhytjännitteisyys ihmissuhteissa on tullut elämääni vasta viime aikoina ja olen itse asiassa ollut ylpeä siitä, että arkuuteni ja epävarmuuteni on väistynyt niin, että olen uskaltanut toimia ja uskaltanut sanoa asiota. Tiedän, että eniten tämä heijastuu miessuhteisiin. Kuten myös tuo kiukkuisen käen kukunta. Miesvihaahan on purettu ja mietin, että tuo on viesti siitä, että sitten kun olen päässyt sen yli niin alkaa sulhoja ilmestyä ;) Kirjan kirjoittamista on tuotu minulle montaa eri kautta ja tämä oli taas vahvistusta sille, joskin olen ajatellut, että se olisi ajankohtaisempaa. Tämä tuli jo marraskuun puolella, mutta sitten tällä viikolla on johdatettu kahden muun kanavoinnin pariin.

Maanantaina ”satuin” yhden näkijän facebook-ryhmään, jossa hän tarjosi ilmaiseksi pikatulkintoja puhelimitse parin tunnin ajan. Ennenkuin ehdin juuri asiaa ajatella, niin soitin ja pääsin heti läpi. Samassa tajuntaani iski, että ehkä tulkinta vaatisi sen, että on jotakin kysyttävää. Varmistin, että voiko hän tuoda jotakin ajankohtaista viestiä vai vastaako kysymyksiin. Hän sanoi, että voi vastata pariin kysymykseen ja minulle tuli hetken paniikki ja mieli löi tyhjää. Ehkä vanhasta tottumuksesta otin esiin asian, joka on eniten vuoden aikana askarruttanut ja yllätys yllätys se koski sielunkumppanin tulemista elämääni.

Olen ihan varma, että jos olisin kerennyt miettimään kysymystä, niin olisin välttänyt ko. aihetta, koska niin olen työntänyt sitä kauemmas ja todennut, että en nyt ole valmis sille enkä edes ole halunnut ajatella koko juttua. Mutta siinä sitten kuulen itseni kysyvän, että millaisia esteitä ja käsiteltäviä asioita on vielä sen tiellä, että sielunkumppanini voisi astua elämääni. Hän sanoi, että enkelisi vastaa tähän heti, että ei ole mitään muuta estettä kuin sinun pelkosi siitä, että et ole valmis. Tämä löi aika ällikällä, sillä olin odotin jotakin sen suuntaista, että unohda koko juttu ja keskity sisäiseen lapseesi tms. No seuraava kysymys tulikin sitten saman tien. Onko noita sielunkumppaneita useampia ja vaihtuuko se matkan varrella, jos en ole valmis oikeaan aikaan jotakuta tiettyä kohtaamaan... ja perään kerroin, että näin tuon sielunkumppanini 10.10. visiossani, jossa näin hänet hyvinkin tarkkaan (vaaleat pitkät ja kiharat hiukset omaava mies laivalla) eli voinko luottaa siihen mitä näin. Hän vastasi, että periaatteessa sielunkumppaneita on useita ja on siis useita vaihtoehtoja, mutta että kyllä tuo mies on se, joka minun on edelleen tällä hetkellä tarkoitus kohdata. Oh!!!! Sanoin, että olen pelännyt, että teen väärän valinnan ja hän sanoi, että ei tarvitse pelätä sillä en voi tehdä väärää valintaa. Hän sanoi, että sitten kun tuo sielunkumppani on kohdalla niin se tunne on jotakin mitä et ole koskaan kokenut. Mikään aiemmista ihastumisista ja rakastumisista ei vastaa tuota tunnetta ja se on kuin jokin loksahtaisi kohdalleen ja tekisi kokonaiseksi. Siinä vaiheessa ei ole kysymystäkään siitä onko kyseessä oikea henkilö.

Sen jälkeen tuntui, että tunsin tuon rakkauden. Se jotenkin virtasi ja kasvoi minussa. Olo on ollut siitä lähtien ihana ja onnellinen. Vähän aluksi pelkäsin ja panikoin, että miksi tämä tieto nyt tuotiin, kun juuri olin päästänyt irti, mutta sitten tajusin, että olin tukahduttanut ja kieltänyt itseltäni sen asian pelolla. Ja ei se voinut kovin väärä tieto olla kun siitä tuli niin hyvä olo. Jos se kääntyy jossakin vaiheessa taas liialliseksi asiaan keskittymiseksi ja haluksi kontrolloida niin sitten täytyy sitä käsitellä, mutta nyt voin nauttia tunteesta :)

Vielä yksi mahtava avun tarjous osui kohdalle eilen. Eräs tuntematon henkilö tarjosi kaukohoitoa ja kanavointia perjantaille sellaisille, jotka sitä tuntevat tarvitsevansa. Hän pyysi kertomaan omasta tilanteesta ja kirjoitin hänelle, että ”minulla on pinnassa epäuskoa itseäni ja maailmankaikkeutta kohtaan siinä, että voisin saada/ansaitsisin sen mitä toivon ja pyydän: menestystä valitsemallani tiellä että siis pärjäisin taloudellisesti henkistä hoitotyötä tehden ja että kohtaisin sielunkumppanini ja kokisin suuren rakkauden.” Tässä hänen vastauksensa:

"Hoitoaikasi alkaa perjantaina klo. 11.00, koeta rauhoittua niihin aikoihin ja ota vastaan maailmankaikkeudelllinen rakkauden syleily. Hoito on sinulle maksuton.
Kun luet tätä alkaa rinnanseutusi lämmetä ja itseasiassa alat pikkuhiljaa avautua hoidolle. Voit koko to päivän kokea lämpö tai tuuliaaltoja pitkin kehoasi. Tulevana yönä paljon rautaa tulee maapallolle kevyenä energiana, se vahvistaa hoitoja, avautumista kaikelle runsaudelle, terveydelle ja KAIKELLE sille missä ihminen kokee niukkuutta, tai mikä estää oman voiman ottamisen käyttöön.
Anna elämän virrata.

KUN KATSON KENTTÄÄSI JA LUVALLASI PYÖRIN SIINÄ HUOMAAN SEURAAVIA ASIOITA: olet hyvä ja puhdas nainen, sumentumaa on otsan seudulla sekä selässä 5. ja 6. nikaman kohdalla, mikä viittaa siihen, että esteet ovat lapsuudenaikaisia väärinkäsityksiä tai huonoja uskomuksia itsestäsi. Päästä niistä irti ja anna niiden asioitten puhdistua. Olet hyvä ja rakastettava ihminen!

Olet parantaja sekä auttaja, koska aurassasi on paljon kultaa ja purppuraa. kykenet näkemään ihmisten tekojen taakse ja se on mahtava lahja, joskin energioitten puhdistaminen voi väsyttää sinua fyysisesti. Huolehdi levosta. olet puhdas ihminen ja inkarnaatiosi voi tulla päätökseen niin halutessasi. Epäilykset kuuluvat ihmisen elämään, koska ne ovat yksi tapa maadoittua maaplaneetalle.

Sinulle kuuluu kaikki runsaus myös taloudellisesti, terveydellisesti, luovuudessa ja olet oikeutettu rakastaviin ihmissuhteisiin, jotka perustuvat kunnioitukseen ja läheisyyteen. Näen kuitenkin, koska olet elänyt merenneitona (vetääkö meri sinua puoleensa?) niin kaksoisliekkisi on vielä "kypsymässä". Tokihan sinulla voi olla ihmisuhteita, mutta oma rakkaasi tulee mieluummin kesän 13 kynnyksellä, "kun kaikki herää uuteen".
Pikkuhiljaa tulevana hoitosessiona värähtelysi nousevat ja kiihtyvät huimasti palautuen lopulta sinulle sopivalle tasolle. Mukavaa talvea sinulle ja kaikkea rakkautta, korkeita värähtelyjä ja onnistumisen elämyksiä.

Muista elämäsi on elokuvaa, näyttele siinä pääosaa, ole elokuvasi sankaritar! minkä hyvänsä asian tahdot muuttaa elämässäsi kykenet siihen - se on sinun syntymäoikeutesi."

En ole vielä edes pystynyt käsittelemään kaikkea mitä tuossa viimeisessä kanavoinnissa tuli. Aivan huikeaa! Niin olen maailmankaikkeudelle kiitollinen, että tällaistakin minulle tuodaan!!!! Kaikki asiat niin ytimessä. Ja miten ihanaa... meri todella vetää puoleensa ja olen tuota merenneito-asiaa fiilistellyt, mutten ole nähnyt ko. elämää tai saanut siihen vahvistusta muuta kautta aiemmin. Mahtavia neuvoja ja voimistavia sanoja. Jos en tällä hetkellä virtaisi niin vahvuutta niin itkisin varmasti vuolaasti liikutuksesta. 

Lisäksi minulla on uusi ystävä facebookissa (mies), jota olen auttanut ja joka kehuu minua joka päivä chatissä maasta taivaisiin. Olen yrittänyt ottaa sen jotenkin vastaan (hän ei siis ole se oikea vaan enemmän ohjattu luokseni, että ohjaan häntä henkisellä tiellä). Myös ystäväni, kaimani... sanotaan häntä vaikka Miljaksi, toi todella ihanaa ajatusta ja viestiä siitä miten näkee minut kauniina ihmisenä. Voi että tuntui liikuttavan ihanalta kuulla sellaista. Minäkö? Olenko minä se josta nämä ihmiset puhuvat? 

Olin Miljan luonaan tiistaina nauttimassa hänen ja hänen veljensä tekemästä energiahoidosta, jota minua ohjattiin aktivoimaan. Tämän jälkeen tuli avaavaa kanavaa kirjallisesti koko heidän mahtavalle perheelleen, joka toimii energiapiirinä ja johon he saavat nyt lisävahvistusta. Elämä on uskomatonta ja mahtavaa ja olen vaan niin kiitollinen, että saan olla täällä mukana kokemassa tätä kaikkea. Ihan huippua!!!

Nyt pitää lähteä äidin luokse nauttimaan itsenäisyyspäivän illallisesta. Rakkaudellista ja voimallista joulukuista energiavirtausta kaikille <3

Kipuilua

Jälleen työstetään irtipäästämistä. Pinnassa kipuilua, ahdistusta ja tyhjyyden tunnetta. 

Edelliset kirjoitukset eivät varmasti anna selkeää kuvaa tilanteestani, joten valotetaanpas sitä tässä kohtaa. Ensimmäinen vaihe, josta tämän hetkinen tilanne lähti liikkeelle oli, että havaitsin jonkinlaisen läheisyyden tarpeen itsessäni Tonin tultua kuvioon. Naiseuden ja seksuaalisuuden herättelyn kautta (mm. sielunkumppani-kurssi), koin, että nyt voisi olla oikea aika nauttia naiseudesta ja tavata miehiä, joten laitoin nettiverkot vesille. Verkkoihini tarttui 3 kiinnostavaa pitkähiuksista miestä.

Kun tapaamiset olivat vielä suunnitteluasteella, kävin vaikuttavassa ryhmämeditaatiossa, jonka päätteeksi sain vetäjältä kanavoitua viestiä, siitä, että minulla näkyy 2 tietä. Addiktiivisen rakkauden tie sekä puhtaan rakkauden tie sielunkumppanin kanssa. Minulle kerrottiin, että tuo addiktiivinen rakkaus vetää puoleensa niin voimakkaasti, etten välttämättä edes erota onko kyse ns. aidosta rakkaudesta. Mutta kun se todellinen sielunkumppani on kohdalla niin en tunne tarvetta enää rakkauteen ja se henkilö saattaa myös olla yllätys ja herättää epäilyjä ja vastustusta.

Tunnistin heti itsessäni tuon addiktiivisuuden. Olin huomannut Tonin kanssa kuinka paljon todella kaipaan parisuhdetta. Tiesin, että vaara siihen, historiani kauttakin oli olemassa, että tyydyn johonkin ”ihan hyvään”. Tämä nosti pintaan tosi paljon pelkoa. Tiesin, että jos tapaisin jonkun johon tuntisin fyysistä vetoa, joka kohtelisi minua hyvin ja jolta saisin rakkautta, voisin tuntea suurta vetoa jäädä siihen, vaikka syvempi yhteys ja tunteen palo puuttuisi. Jos suhde kuitenkin olisi jollakin tavalla antoisa, niin uskaltaisinko päästää siitä irti ja uskoa, että jotakin parempaa on tulossa?

Tonin kanssa tilanne oli jotenkin selkeä. Meillä on ollut niin suuret ristiriidat maailmankatsomuksessamme ja lisäksi hän on myös hyvin vahvasti sillä linjalla, että tästä ei tule mitään vakavampaa suhdetta. Mutta nämä tulevat tapaamiset saivat minut pelkäämään, että leikin tulella ja päädyinkin laittamaan tilanteen joksikin aikaa jäihin. Oli kammottava ajatus, että viivyttäisin väärillä valinnoillani vielä sielunkumppanini tuloa, jota olin jo niin kauan toivonut ja odottanut.

Noin viikon tiiviin työstön jälkeen, hoidon ja regressioterapian kautta, minulle selkeni, että tuo addiktio minussa on niin voimakas, ettei sitä voi vain ohittaa. Tuli tunne, että sieluni haluaa katsoa ja käsitellä tämän loppuun ja siksi ko. tilanne on nyt tuotu tähän kohtaan. Ja kun tajusin miten suuri tuo tarpeeni on, niin ymmärsin myös, että se miten rakkautta sielunkumppaniin on kuvailtu... sen täytyy olla vielä tosi kaukana, jos tämä on tilanteeni. Tähän asti jokainen muutaman kuukauden viivytys on tuntunut suurelta pettymykseltä. Nyt jotenkin näin niin, että tuo kohtaaminen voi olla todella todella kaukana. Ja jos se vaatii jopa vuosien suhteen/suhteiden läpikäymisen niin sitten sen täytyy mennä niin. Sitten tarvitsen sen opetellakseni päästämään irti tarpeesta täyttää jotakin itsessäni toisen ihmisen rakkaudella. 

Halusin niin kovasti olla valmis sielunkumppanille, että oikeastaan se jo paljasti sen, etten ole ollut. Olen toki koko ajan ymmärtänyt, ettei rakkaus itseäni kohtaan ole vielä kovin pyyteetöntä ja että työtä riittää, mutta tajusin myös, että yksin olen tehnyt voitavani. Olen huomioinut sisäistä lasta ja viettänyt paljon aikaa yksin. Olen kuulostellut, hoitanut itseäni, tehnyt todella suuria rakkaudellisia valintoja ja tekoja vain itseäni kuunnellen. Jossakin vaiheessa tulin siihen tulokseen, etten yksin pääse enää eteenpäin tässä itseni rakastamisen työstämisessä vaan tarvitsen siihen peilin. Jonkun joka nostaa lisää kipukohtia pintaan. Kuvittelin sen olevan tuo sielunkumppani.

Lopulta oli tosi helpottavaa päästää irti ja hyväksyä itsensä tarvitsevana ja addiktiivisena toisen ihmisen läheisyyteen ja rakkauteen. Tietysti helpottavin asia oli se, etten enää pelännyt tekeväni jotakin kohtalokasta virhettä. Näin, että valitsin tämän tien vaikka tiedän että se on umpikuja. Mutta se vain täytyy käydä kulkemassa läpi. Aloin myös uskomaan siihen, että mitään lopullista ja ehdotonta ei tapahdu, jos päädynkin suhteeseen, joka täyttää vain tarpeeni ja janoni. Pystyinhän lähtemään avioliitostanikin vaikka minulla oli hyvä mies, joka täytti läheisyyden tarpeeni ja rakasti minua. Minulla on niin suuri tarve rehellisyyteen ja itseni kuulosteluun, etten voisi sulkea silmiäni ja tuudittautua johonkin tilanteeseen, jossa ei olisi kaikki kohdillaan. Se toki olisi vaikea päästää irti, mutta tietoisuuden aukeamisen kautta saatu tukiverkko auttaa varmasti pääsemään yli tästäkin.

No Tonin kanssa ollaankin tapailtu tiiviin puoleisesti 3-4 viikkoa. Viime viikolla tajusin, että viikon sisään olen viettänyt vain yhden yön yksin ilman Tonia. Jotenkin tilanne meni niin, että vaikka hän oli päivät töissä ja senkin jälkeen, kun olemme välillä viettäneet aikaa omilla tahoillamme niin hän on saattanut tulla sitten myöhään illalla luokseni jäädäkseen yöksi. Toisin sanoen ainoa asia mikä erottaa tilanteemme seurustelusta, on se, että olemme sopineet, että emme seurustele. Käytännössä en näe eroa parisuhteelle. Tosin tiedostamme molemmat, että tämä tällainen loppuu kuin seinään, jos jompikumpi löytäisi jotain vakavampaa. Tilannetta saatiin nyt tosin hieman katkaistua, kun Toni lähti viikonlopuksi pois kaupungista. Tähän kohtaan osui sitten muutenkin sopivasti irtipäästämiskriisini käsittely.

Tässä sivussa pelätyt ja odotetut netti-viritys-kohtaamiset päätyivät kuivumaan kokoon. Ensin tiputin leikistä jo pari viikkoa sitten yhden, joka osoittautui liian innokkaaksi myyntityypiksi. Heti, kun annoin numeroni, alkoi hän soittelemaan ja tekstailemaan ahkerasti. Ehkä jos kemiat olisivat tuntuneet jo puhelimessa osuvan tosi kohdilleen niin tuo olisi voinut olla jopa innostavaa ja imartelevaa. Mutta tuli vähän sellainen ns. pelimies-vaikutelma. Itsevarmuutta tuntui olevan ja hän harrasti suoraa flirttailua, johon en aina osannut oikein vastata. Yritin häntä vähän toppuutella ja sitten väsähdin enkä jaksanut vain vastata soittoon ja tekstariin, joten homma jäi.

Toisen kanssa ensin itse pelasin aikaa vetoamalla kiireisiin, jonka jälkeen tilanne kääntyi toisinpäin. Pidin tämän henkilön tavasta ilmaista itseään ja hän vaikutti sekä luonteeltaan että iältään todella sopivalta. Kiireidensä lomassa hän vakuutti olevansa tosi kiinnostunut ja halukas tapaamaan. Pari viikkoa kului eikä mitään kuulunut ja kun kyselin josko tapaaminen olisi vielä ajankohtainen, ei enää vastausta kuulunut. Se siitä.

Kolmannen ja porukan selkeän juniorin päädyin kuitenkin tapaamaan. Vaikka hän oli minua huikeasti nuorempi, niin hän kiehtoi erityisesti, sillä hän oli ainoa edes puoliksi henkisesti auennut. ”Jaakko” kuvaili itseään hippipojaksi, jolla on todella pitkät hiukset. Tapaamisemme jälkeen kirjoitin edellä olevan runon (kirjoitus: poreilua), joka kertoo paljon tunnelmasta. Olin myös todella hämmentyneen tietoinen hänen yli puoleen selkään ulottuvista hiuksista. Huomasin suorastaan pyörryttävän tunteen, kun hän ohimennen hiplasi hiuksiaan tai siirsi ne eteen kevyellä käden liikkeellä. Miten tästä on tullut tällainen huumaava magneetti? Olin jopa huvittunut ja ajattelin, että pääsin tämän kautta lähemmäs miehistä näkökulmaa. Tunnetta, että katse jää johonkin ihan väärään paikkaan, kun pitäisi kuunnella toista... Ja läikähdys jossakin vatsan pohjassa huimaa ja saavat ajatukset livahtamaan jonnekin ihan muualle :-P 

 Heti, kun erosimme, aloin fiilistelemään ja olin aivan täpinöissäni. Ihanaa mikä tyyppi, mitkä energiat, mikä tunne ja vetovoima. Tuntui voitolta, että olin pysynyt tyynenä ja pystynyt puhumaan luontevasti ja vapautuneesti vaikka tunsin tyyppiin vetoa. Monesti tällaisissa tilanteissa olen harmittavan tietoinen itsestäni ja jännitys syö itsevarmuutta. Toisaalta Jaakko ei ihan ensisilmäyksellä ollut ihastuttava (heh, ne hiuksetkin oli piilossa hupun alla). Mutta hänen kauneutensa ikäänkuin aukesi minulle siinä parin tunnin aikana. Suuri vaikutus oli myös sillä rauhalla ja luontevuudella jonka henkisesti tavoitimme. Ja aika kului hetkessä. Vaikka hänessä oli ujoutta, analyyttisyyttä ja maltillisuutta niin hän oli jotenkin tosi avoin. Ensireaktio oli halu saada mahdollisimman pian tietää tunsiko Jaakko samoin kuin minä. Tajusin kuitenkin, että voin fiilistellä ihan yksin siitä tunteesta mikä minulla on. Ei se ole siitä kiinni miten hän koki, mitä hän ajattelee tai mitä tästä seuraa! Ymmärsin siis, että en tarvitse häneltä juuri nyt vahvistusta mihinkään suuntaan. Sillä halusin nauttia tuosta tunteesta. Halusin fiilistellä. Se oli minun tunteeni ja kokemukseni. Osa minusta halusi jopa tahallaan siirtää viestin vaihtoa, sillä tuntui turhalta kiirehtiä seuraavaan hetkeen. Löysin sisäisen rauhan asian kanssa. Mahtava tunne ja mahtava oivallus.

Muutaman päivän päästä, kun huuma oli ohi, koin oikeaksi hetkeksi laitella kuulostelevaa viestiä tunnelmista. Sain rukkaset. Tai niin koin. Hän jakoi tunteeni siitä, että tunnelma oli mukava ja luonteva ja että henkisellä puolella on yhteistä kiinnostusta. Totesi kuitenkin, että seksuaalisella tasolla ei kaikkein eniten natsannut ja että ikä vaikuttaa, sillä hän on mieltynyt nuorempiin naisiin... auts, ikäkriisi. Hän tosin lisäsi, että ei täysin varmaksi osaa sanoa noita fyysisiä kemioita, jos tavataan uudelleen, mutta kyllä otin tämän sen verran pettymyksenä, että se sai minut vetäytymään sillä tasolla. Olin huumassani luvannut, että voin tehdä hänelle hoidon (ilmaiseksi) ja siitä hän oli edelleen kiinnostunut ja mietin onko minulla enää motivaatiota siihen ja tunnenko oloni epämukavaksi tavatessamme.

Olin saanut viime aikoina todella paljon vahvistusta sille, että näytän ja vaikutan ikäistäni huimasti nuoremmalta, mutta tämä palautti minut maan pinnalle. Ja myöhemmin ajateltuna, ei ole yhtään ihme, että ikäero vaikutti. Kun olen tapaillut itseäni 10 vuotta nuorempia miehiä, en ole vielä tuntenut itseäni ”puumaksi” vaan melko tasavertaiseksi olemukseni ja elintapojen suhteen, mutta jos ikäero alkaa olla 15 vuotta tai yli niin kyllähän tuo oikeasti näkyy ja tuntuu. Olihan se hänen ikänsä aikamoinen kynnys minullekin, mutta koin hänet taas ikäistään kypsemmäksi ja ajattelin idealistisesti, että tapaamisessa on kaksi ihmistä ilman aikaa. Kuitenkin tiedän itse, että jos lähdetään omasta iästäni ylöspäin, niin aika nopeasti tunnen ikäeron vaikutukset ja kuilun. Tosin tämäkin on todella paljon persoonakysymys miten ikä kenessäkin näkyy ja vaikuttaa. Mutta itse tunnustaudun viehättymään enemmän poikamaisuudesta kuin miehekkyydestä.

No niin, tässä pääsi siis irti nettiviritys-narut. Toinen tähän irtipäästämiseen liittyvä asia kärjistyä edellisperjantaina baarissa. Siellä oli oikein kivan näköinen ponnaripäinen mies, jonka kanssa katseet kohtasivat. Tiiviin toistemme seurailun jälkeen, olin baaritiskin luona hänen vieressään ja päädyimme juttusille. Juttelu oli vähän takeltelevaa, mutta tuijottelimme toisiamme ja tuntui ihmeen mukavalta olla vain siinä, hymyillä ja nautiskella tilanteesta. Mitään syvempää en tuntenut, mutta fyysinen vetovoima oli oikein kutkuttava. Päädyimme tämän Henkan kanssa pian myös suutelemaan ja hän ehdotti lähtöä jomman kumman osoitteeseen. Iltaa olisi ollut vielä paljon jäljellä ja hiukan hämmennyin suorasta ehdotuksesta. Puhuimme asiasta ja vihjailin, että minun luokseni on lyhyempi matka. Lähdin vessaan sulattelemaan ajatusta ja siellä päätin, että mitäs turhaan sievistelen... tilanne olisi kuitenkin sama parin tunnin päästä, joten sama kai se olisi lähteä nyt, kun kuitenkin tunnelma on sen verran latautunut. 

Innostuneena vapautumisestani ja jännityksellä palasin takaisin... ja hämmästykseksin löysinkin tämän Henkan uuden naisen seurasta! Nopea oli kaveri liikkeissään! Nainen oli selvästi purjehtinut Henkan kohdalle lähellä olevan tanssilattian reunalta ja tanssi vihjailevasti Henkan edessä. Katseet olivat paljon puhuvia. Seisahduin kulmat koholla siihen viereen ja naisen ilmeestä oli luettavissa ”ups”. Henkka kuitenkin käänsi katseen heti pois ja takaisin naiseen. Vaikutti siltä, että tämä nainen oli heti valmis, joten ilmeisesti kannatti vaihtaa lennossa vähän helpompaan. Hetken sulateltuani kävin kääntymässä vielä Henkan vieressä ja sanoin mielipiteeni hänestä suoraan ja ytimekkäästi hänen korvaansa ja taakse katsomatta kävelin pois. Se helpotti hiukan ja olin ylpeä itsestäni, että uskalsin sanoa suorat sanat. Kuitenkin olin niin pettynyt ja tuohtunut tästä yllättävän nopeasta hylkäysliikkeestä, että vedin kaameat kännit ketutukseeni. Toni oli paikalla ravintolassa ja kiltisti hoiti minut kotiin vaikka matkalla itkin, purin tunteitani ja olin varmasti äärimmäisen rasittava.

Edellisenä viikonloppuna sain myös maistaa hiukan epäkunnioittavaa ja ärsyynnyttävää käytöstä yhdeltä vanhalta tutulta mieheltä, johon törmäsin pitkästä aikaa. Nämä kaksi tapausta yhdistettynä siihen, että olen tuntenut taas Rikua kohtaan todella suurta ärtymystä ja kiihtynyt nollasta sataan Tonin kanssa, tiedostan jälleen, että miesvihaa ei ole vielä kokonaan purettu. Ymmärrän nyt, että samalla se liittyy tähän irtipäästämisteemaan. Merkit näyttävät vähän siltä, että kun oikein kärjistetään niin kyllästyn kaikkiin miehiin ja olen valmis päästämään irti. Nämä tapahtumat ovat myös vaikuttaneet siihen, että juuri nyt ei ole mitään kiinnostusta myöskään käydä baarissa ja juoda. No, katsotaan kuinka kauan se kestää.

Tapasin viime viikolla myös Rikun ja tarkoituksena oli puhdistaa välejämme. Tuntui tosi raskaalta tarttua tähän vihan purkuun. Se on erityisen vaikea tunne ja huomaan, että ärsyyntymisen ja suuttumisen ilmaiseminen vaatii ponnisteluja ja voimia. Riku oli luonani ja jotenkin aivan käsittämättömällä tavalla olimme aivan kuin eri planeetoilta, ihan eri aallon pituuksilla. Tuntui, ettei Riku ymmärtänyt yhtään mitä selitin ja mitä kävin läpi. Itse koin, että jatkettiin suoraan niistä asioista, jotka olivat esillä Soul Schoolissa ja mitä siellä käsiteltiin, mutta nyt tuntui, että kaikki tuo mitä mielessäni oli, piti vääntää rautalangasta. Minulle nousi eräs entinen elämä näihin tunteiden purkuun liittyen, mutta kävin sitä lähinnä yksin läpi. Lopulta tuntui, että kaikki mitä hän sanoi tuntui jotenkin ärsyttävältä tai loukkaavalta ja että ollaan ihan pattitilanteessa mistä ei pääse eteenpäin. Halusin olla yksin ja hän lähti. Emme ole sen jälkeen puhuneet eikä tunnu siltä, että haluaisin edes yrittää.

Melkein Toninkin kanssa päädyin jo siihen, että en saa koko hommasta enää mitään ja tuntui kylmältä, mutta sitten avauduin asiasta ja lähennyttiin sen kautta. Toni siis on vielä toistaiseksi mukana kuvioissa vaikka nyt onkin hänen reissunsa ja menojensa takia ollut 3 päivän tauko tapaamisissa. Tuon 3 päivän aikana olenkin käynyt läpi tätä tuskaista irtipäästämistä ja tyhjyyden tunnetta siitä, että ei ole odotettavissa nyt mitään uutta kipinää tai saa kiinnittyä ajatukseen, että jotakin olisi luvassa. Noiden ravintolakohtaamisten takia, on sellainen olo, että jos nyt jonkun tapaisin niin se olisi vain kerjäämistä verta nenästä. 

Huomaan edelleen pitkätukkaisia miehiä missä kuljenkin, mutta käännän heti pään ja sanon itselleni, että unohda. Mietin voisinko tässä kohtaa päästää irti Tonistakin, mutta koitan nyt katsoa vaan päivä kerrallaan miltä tuntuu. Sallin itselleni kyllä hänen tapaamisen ja uskon, että asia etenee omalla painollaan siihen suuntaan mihin kuuluukin. En olisi kuitenkaan kovin yllättynyt jos syystä tai toisesta juttumme päättyisi lähiaikoina.

Kävin eilen ystäväni luona energiahoidossa. Tuo hoito selvitti ja kirkasti ajatuksiani. Ymmärsin, että tieni edelleen on tässä kohtaa vain löytää tuota rakkauden tunnetta itsestäni ja täyttää itseäni sillä. Sain jo hiukan uudenlaisia ajatuksia ja näkökulmaa millä tavalla voin itseäni huomioida. Tonin kautta olen pohtinut miellyttämisen tarvettani suhteissa. Tuli mieleen, että voisin kohdistaa tuota miellyttämisjuttua itseeni. Mitä jos ajattelisin olevani parisuhteessa itseni kanssa. Olen helposti parisuhteessa se, joka keksii tapoja yllättää toista ja kehittelee juttuja, joista toinen pitää. Mitä jos miettisin itseäni kuin tuota parisuhteen toista puoliskoa. Siinäpä jotakin mitä pureksia.

Huomasin myös, että kun aloin päästämään irti miehistä, niin ihan uusia ajatuksia alkoi virtaamaan. Tein lahjakortteja ja olen tarjonnut niitä joululahja-vinkkeinä ja perustinpa facebookiin oman sivun unelmani mukaiselle hoitokeskukselle. Kirjoitin kuvaukseen: ”Tänään yhden ihmisen hoitohuone. Huomenna hyvinvointitalo, jossa useat sydämet yhdistyvät kanavoimaan rakkauttaan omalla yksilöllisellä tavallaan” Ideana on, että kun alan sitä vahvistamaan niin sen toteutuminen on yhden askeleen lähempänä.