Ihan liekeissä!! :D

Wohooo!! Olen liekeissä!!! 

Tämä ilta on menty sellaisessa nosteessa, ilossa ja rakkaudessa, että ei voi muuta kuin lähettää kiitoksia ja lentosuukkoja joka puolelle ympärilleen ja kaikkialle!! :D Näin sitä mennään vihan voimasta rakastamisen voimaan! Eikä varmaan tarvitse sanoa, kummasta saa enemmän :D

Tänään kiitoslistani on ollut todella pitkä, sillä olen ollut Voima-kirjan lumoissa. Voisin kirjoittaa loputtoman listan kiitollisuuden aiheista vaikka lähtien siitä, että olen kiitollinen, että minulla on tämä tietokone, nettiyhteys ja blogi, johon purkaa ajatuksiani. Kiitos myös sinulle, joka luet siellä tätä! Olet ihana! :) :) On ihanaa, kun saa jakaa asioita varsinkin, kun on jotakin erityisen hyvää sanomaa jaettavana. Mutta nostan nyt tähän erityisesti yhden jättisuuren kiitollisuuden aiheen. Kiitän sanoin kuvaamattomasta rakkauden tunteesta, jonka koin tänään ja joka sai minut liikuttumaan niin, että itkin onnesta!!

Se mistä tämä kaikki lähti liikkelle ansaitsee hehkutusta. Eli kirja johon tässä aiemminkin viittasin: Rhonda Byrnen Voima. Aloin lukemaan kirjaa joulukuussa, mutta alku takkuili. Ensimmäiset n. 1/3 kirjasta tuntui johdattelevan ja vakuuttelevan asioita, jotka olivat minulle jo muutenkin tuttuja. Tuntui myös, että kirjassa oli paljon pitkäveteisyyttä ja vähän amerikka-henkistä idean ”myymistä”. Voi toki olla, että tuo asioiden toistaminen auttaa monia sisäistämään asian paremmin ja joku prosessi käynnistyy alitajunnan kautta. Kirjahan on ns. jatkoa Salaisuus-kirjalle, jonka olen lukenut varmaan jo pari vuotta sitten. Tämän kirjan alussa kuitenkin todettiin, että ei tarvitse lukea Salaisuutta, sillä Voima sisältää myös samat asiat. No joka tapauksessa, onneksi jokin veti minua lukemaan kirjaa eteenpäin ja sitten alkoikin tulla täyttä asiaa sellaisella tykityksellä, että olin tosi vaikuttunut.

Miten voikaan ihminen innostua kappale kappaleen jälkeen niin ettei meinaa pysyä nahoissaan, kun oivaltaa, että on jonkin suuren läpimurron äärellä. Miten hienosti erilaisilla harjoitteilla ja mielikuvilla voikaan saada lukijan (ainkin minut) näkemään sielunsa silmin jo muutoksen, ihan konkreettisesti tuntemaan sen! Silloin tietää, että tässä on jotain minulle. Jotain maagista, joka todella tuntuu toimivan. 

Heräsin tämän kirjan ihmeisiin kunnolla vasta viikonloppuna ja aloin ahmimaan kirjaa kirjaston eräpäivän lähentyessä. Kirja oli varattu (en ihmettele), joten en saanut lainaa uusittua. Vielä viime metreillä tänään menin viimeiseksi 45 minuutiksi lukemaan kirjaa kirjastoon (jossa voin keskittyä siihen paremmin) ja tekemään siitä muistiinpanoja ennenkuin palautin sen. Olin niin innoissani, että halusin jakaa myös yhden oivalluksen, jonka kirjoitin pienelle ruutupaperin palalle ja jonka sitten sujautin Carolyn Myssin Hengen anatomia -kirjan väliin, joka oli hyllyssä. Toivottavasti sen lukija hyötyy ajatuksesta. Jaan sen seuraavassa toki myös teille.

Silmät loistaen tulin ulos Kallion kirjastosta ja seisahduin sen eteen miettimään mitä olin juuri oppinut. Minulle vaikuttavimmat olivat kirjassa esitetyt ideat Voiman avaimista: rakkauden avain, kiitollisuuden avain ja leikin avain sekä rahan voimaa kuvaileva kappale. Olen käyttänyt kaikkia, mutta keskityn nyt enemmän tuon ensimmäisen avaimen kuvailuun sekä rahan voiman perusajatuksiin:

1. Etsi asioita joita rakastat
   sunnuntaista lähtien olen kulkenut joka paikassa lumoutuneena tästä ajatuksesta. Voit rakastua elämään ja voimistaa rakkauden tunnetta etsimällä rakastamiasi asioita kaikkialla missä liikut. Etsi värejä, joita rakastat. Kuuntele ääniä/musiikkia, jota rakastat. Etsi kahviloita, rakennuksia, katuja, tavaroita, kauppoja, maisemia, paikkoja, joita rakastat. Etsi tuoksuja, makuja, tunteita, joita rakastat. Etsi vastaantulevista ihmisistä asioita, joita rakastat. Puhu siitä mitä rakastat. Kun teet näin, huomaat, että ympärilläsi on yllättävän paljon rakastettavaa. Keskittyessäsi rakkauteen, se lisääntyy. Huomaat pian ihmeen, joka alkaa tuntua sisälläsi. 
   
   
2. Rahan voima
   Tunne rakkautta, kun ojennat rahaa jollekin. Ajattele miten se auttaa ja miten onnelliseksi se tekee ihmiset, joille se menee. Kun kuulet, että joku on saanut rahaa/menestystä, niin iloitse kuin se olisi tapahtunut sinulle. Näin vedät samankaltaista tapahtumaa puoleesi. Kuvittele tunne, että sinulla on todella paljon rahaa. Miten kävelisit ja miltä vaikuttaisit, jos sinulla olisi rajattomasti rahaa. Kuvittele huolettomuus, joka tästä seuraisi ja miten se sinusta näkyisi.

Tässä vain osa ajatuksista tiivistettynä. Suosittelen kirjan lukemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vetovoiman laista ja siitä miten sitä voi hyödyntää.

No mutta, siinä kirjaston edessä siis aloin kuvitella miltä tuntuisi, jos minulla olisi todella paljon rahaa. Fiilistelin ja kävin läpi mielessäni mielikuvia ja yhtäkkiä sen tuoma mielihyvä ja huolettomuus alkoi leviämään minuun ja melkein räjäytti tajuntani, kuin olisin juuri saanut kuulla, että olen voittanut miljoonia lotossa. No käytännössä se oli juuri se mitä tapahtui mielessäni. Minulla on varaa mihin vain! Voin tehdä mitä vain! Mikä vapaus!!!

Lisäsin nostetta vielä fiilistelemällä asioita joita rakastan. Koska en ollut ehtinyt syömään ko. päivänä niin mietin, että veisin itseni syömään ravintolaan juuri sellaista ruokaa mitä nyt tekee mieli. Häivytin nopeasti mielestäni ajatuksen, että lompakon täytteenä oli nytkin vain lainarahaa. Olen jo aiemminkin huomannut, että jos en takerru jokaiseen senttiin ja venytä sitä vaan uskallan kuluttaa rahat loppuun vaikken tiedä mistä saan lisää, niin aina on rahaa järjestynyt kuin ihmeen kaupalla juuri ennen jonkun laskun maksamista tms. Nyt olin siis saman ajatuksen äärellä eli päätin olla huoleton ja luottaa, mutta kuvittelemalla rahatilanteeni aivan toisenlaiseksi, vein asian ns. uudelle tasolle. 

Mieleeni tuli kiva italialainen ravintola Hakaniemessä ja vaikka matka oli lyhyt niin enhän toki viitsinyt kävellä viimassa, kun ei tarvinnut. Kuin flow:ssa hyppäsin ratikkaan ja tietysti koska minulla oli varaa maksoin kyytini vaikka matkaa ei ollut kuin yksi pysäkin väli (köh, tämä taisi paljastaa miten yleensä olen toiminut lyhyillä ratikkamatkoilla :P).

Astuttuani ratikkaan etuovesta täynnä iloa, onnea ja ylpeyttä oivalluksistani, pysähdyin kaivamaan matkakorttia taskusta maksulaitteen kohdalle. Vieressä istui nuori mies, joka sai olemukseni valpastumaan. Ehkä noin sekunnin ajan huomioni kiinnittyi tekemisiini ja ehdin kyseenalaistaa sen olenko jotenkin nolo, kun jäin tähän töpeksimään. Ja heti tuon perään kuittasin sen ajatuksella ”ääh, kaikki on täydellistä, olen oikeassa paikassa enkä voi tehdä mitään väärin”. No, kuinka ollakaan, juuri saatuani korttimaksun suoritettua, ratikka teki äkkinäisen mutkan. En ehtinyt napata mistään kiinni ja horjahdin kohti miestä. Luulin jo, että sain liikkeen juuri pysäytettyä ennenkuin osuin mieheen, mutta ratikka nytkähtikin uudelleen ja tuuppasi minut melkein miehen syliin. Jouduin haparoimaan tukea hänen hartioidensa kautta tuolin selkänojaan, saadakseni itseni takaisin tolpilleen. Parasta tässä oli reaktioni. Sanoin vain huvittuneena ”WOU” ja naurahtaen pyysin anteeksi. Ei järkytystä. Ei häpeää. Vaan hauskaa! Ihan kuin kuski olisi murjaissut ohi mennessäni vitsin.

Jatkoin hymyssä suin itsekseni naureskellen eteenpäin. Ja jatkoin nauramista. Ensin nauroin tapahtuneelle, sitten vain sille, että tuntui niin hyvältä ja yllättävältä vain nauraa. Eikä hävettänyt edes se, että siinä ihmisten keskellä naureskelin itsekseni. Olin niin voiton riemuinen tästä pienestä välikohtauksesta, että se sai minut tuntemaan entistä enemmän iloa. Kerrankin en ollut moksiskaan! En miettinyt mitä joku minusta miettii. Oli niin epätavallista, että tuollaisessa yllättävässä tilanteessa pystyin pitämään itsevarmuuteni ja nauramaan ilman mitään estoja. Mitä tämä merkitsi? Sitä, että pysyin itsessäni. Pysyin omassa voimassani ja itsessäni sen sijaan, että olisin katsonut itseäni ulkopuolisen silmin. Minä valitsin itseni. Yes!

No, päädyin sittenkin toiseen ravintolaan koska kaipasin lämminhenkisempää tunnelmaa ja otin muutamat askeleet takaisinpäin. Siinä voiton riemussani kävellessäni aloin sitten lausumaan mielessäni kiitoksia kaikista kokemuksistani. Kiitin Jumalaa ja maailmankaikkeutta, että minut johdatettiin tämän Voima-kirjan äärelle ja sitten.. koin sen. Kiitos tuli niin sydämeni pohjasta, niin suurta onnellisuutta huokuen, että liikutus toi kyyneleet silmiin. Samaan aikaan se oli kuin oivallus siitä, että minulle on todellakin annettu juuri jotain todella arvokasta. Näin mielessäni Jumalan ja ajattelin, että tunnen hänet ja maailmankaikkeuden voiman. Rakkaus ja kiitollisuus tuntuivat pakahduttavan sydämeni. Tunne oli niin kaunis ja suuri, että olin ihan siinä rajoilla että pystynkö vastaanottamaan sen enkä voinut kuin itkeä. Siinä Porthaninkadulla lumihiutaleiden hiljaa leijaillessa olkapäilleni minä tunsin maailmankaikkeuden rakkauden voiman. En voi kuvitella tässä maailmassa mitään suurempaa lahjaa. Kyyneleet täyttävät nytkin silmäni kun vain ajattelenkin tuota hetkeä. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun sain tämän lahjan, mutta ensimmäinen kerta kun tavoitin sen näin ja osasin pukea sanoiksi. Ja sen voin sanoa, että joka kerta se tuntuu ihmeelliseltä ja aina yllättää miten kauniilta ja hyvältä se tuntuukaan.

Mutta intuitioni johdatti minut Chicosiin ja tarjoilijan hymyn nähtyäni en epäillyt yhtään olinko oikeassa paikassa. Sainkin aivan erinomaista ja hyväntuulista, huomioivaa palvelua. Olin vaativa, mutta hymyilevä asiakas. En ole varmaan koskaan jättänyt paria euroa suurempia tippejä ja nekin aina kovin harkiten, mutta nyt huomasin, että lompakossani oli sopivasti 5 euron seteli ja olin ylpeä ojentaessani sen tarjoilijalle. Samalla kerroin miten tyytyväinen olin palveluun ja voi miten oli ihana nähdä yllättynyt reaktio ja saada kiitokset. Vanha minä olisi ajatellut, ettei minulla ole varaa syödä ravintolassa saati, että olisi varaa jättää viiden euron tippejä, mutta nyt oli! Ja se tuntui pirun hyvältä! Itse asiassa niin hyvältä, että se kirvoitti uudet pisarat silmäkulmiin. Vaikka mielessä oli se, että vetovoiman lain mukaisesti saan takaisin sen mitä annan moninkertaisesti, niin en enää nähnyt sitä pointtina anteliaisuuteeni. Se vaan tuntui niin oikealta! Ja oli aidosti ihana antaa ja kuvitella mielessään miten kivalta se hänestä tuntui. Mahtavaa!

Miettikää miten paljon voi kokea vain parissa tunnissa. Ja minä lähdin vain kirjastoon palauttamaan kirjaa :D Elämä on ihmeellistä.

Kotimatkalla poikkesin vielä Kurvin William K.:n ikkunapöytään ja tarjotakseni itselleni lasillisen punaviiniä, jota rakastan ;) Halusin kirjoittaa ajatuksiani ylös ja samalla fiilistellä vielä katsomalla ohikulkevia ihmisiä. Halusin poimia kaikesta hyviä asioita, rakkauden ja kiitollisuuden aiheita. Voima kirjan mukaan yksi onnen ja hyvien ihmissuhteiden salaisuus on, että iloitsee muiden puolesta kaikesta hyvästä mitä heillä on ja vetää näin tätä puoleensa. Kun keskityin kirjoittamaan, ehti pienen minihetken mieleen tulla harmitus, että läheisessä pöydässä oli kovaääninen porukka, joka häiritsi keskittymistäni. Mutta sitten katsahdin ko. pöytään ja huomasin miten hauskaa heillä oli. Samaistuin tunteeseen ja kuvittelin itse nauravani ystävieni kanssa. Enää se ei häirinnytkään. Ajattelin vain, että ihanaa kun ympärillä on elämää. Iloista ja monimuotoista. Miten mahtavaa, että oivalluksia tulee koko ajan. Miten elämä opettaa, kun vain avaa silmänsä hyvälle ja avaa sydämensä rakkaudelle. 

 Ja BTW, arvatkaa olenko ajatellut sielunkumppania? Tämä on se vastaus mitä olen etsinyt! Ei ehdi kaivata ja miettiä sielunkumppania, kun etsii rakkautta kaikesta! Ja imee itseensä onnea ja iloa missä liikkuukin. Kun rakastuu elämään ja maailmankaikkeuteen niin lopulta sielunkumppanikin on vain yksi kala meressä. Ehkä sekin ui jossakin vaiheessa siihen suureen runsauden verkkoon, jonka heitän maailmankaikkeuden mereen. Joka tapauksessa saan rakkautta, joka tuntuu paremmalta kuin mikään yksittäisen ihmisen rakkaus.

Nyt taidankin olla valmis itselleni asettamaani Ultimate-haasteeseen. Tämä putkahti mieleeni muutama päivä sitten ja aluksi se pelotti ja kauhistutti. Ajattelin kuitenkin, että sen aika tulee, kun olen valmis ja nyt uskon, että se aika on. Haasteeni on sulkea netti ja TV kokonaan pariksi päiväksi. Jälkimmäinen ei sinänsä ole ollut pitkiin aikoihin minulle kovin tärkeä, mutta totaali-irtautuminen tässä yhtälössä ei ole helppoa. Se ei varmaan kuulosta monellekaan kovin kummoiselta ja itse asiassa minuakin vähän järkytti se, että tunsin niin suurta pelkoa, tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, kun kuvittelin tuota aikaa ilman ruutua. Se sinällään oli jo hyvä syy toteuttaa aie. Pitää kuitenkin muistaa, että asun yksin, teen töitä yksin kotona eikä tälle viikolle ole sovittu toistaiseksi kuin yksi hoito. Ei perhettä, ei miestä, ei työkavereita, ei säännöllisiä harrastuksia... en tiedä kuinka monella lukijoistani on samanlainen tilanne, jos kellään? Ja kun vielä juuri nyt olen eristäytynyt ystävistä ja muista ihmisistä niin tämä kyllä hiljentää maailmani aika tehokkaasti. 

Totuus on, että olen koukussa sosiaaliseen mediaan. Suuri osa ajastani kuluu facebookissa, erilaisissa keskusteluryhmissä, ajatuksia, kuvia, viestejä vaihdellen, tietoa ja musiikkia hakien. Vaikka osa on hyödyllistä ja henkistä kasvua tukevaa niin silti koen, että vietän liian paljon aikaa koneella ja olen pitkään miettinytkin mitä kaikkea muuta tekisinkään ja kuinka paljon vapaammin ajatukset voisivat virrata, jos ei olisi nettiä (ja TV:tä). Huomasin tämän joulun aikaan, kun vietin monta päivää kylpylässä ja uusia ideoita tulvi mieleeni, kun oli aikaa ja rentouduin yksin porealtaassa tai saunassa.

Suunnitelma on siis seuraava. Pidän edelleen yhteyksiä minimissään. Vastaan puhelimeen ja hoidan asiakkaat, mutta henkilökohtaisella tasolla vältän kontakteja keskivikon ja torstain ajan. Suljen koneen enkä avaa TV:tä. Läppäriä voin käyttää kirjoittamiseen, jos lähden kodin ulkopuolelle (kahvilaan tms.). Katsotaan mitä syntyy. Koska en ole rangaistusleirillä, niin mitään ehdotonta ei tarvitse määritellä ja voin muuttaa ”sääntöjä”, mutta näistä lähdetään liikkeelle. Hui hitsi... vähän jännittää. Ja huvittaa... eihän tämä kovin kummoiselta jutulta kuulosta, mutta uskokaa minua, se vaan on. Jos tämä kokeilu tuntuu tuovan enemmän hyvää niin toivon mukaan se tuo myös jonkinlaisen pysyvämmän muutoksen.

Tee sitä mihin uskot.
Usko siihen mitä teet.
Tee, niin kuin parhaaksi näet.
Älä usko mitä muut sanovat.
Sano, mitä itse ajattelet.
Ajattele itse.
Uskoon kuuluu epäily.
Uskoon kuuluu rohkeus.
Pahinta uskossa on sokeus.
Rohkea uskaltaa epäillä,
eikä näe niiden välillä pienintäkään ristiriitaa.

 -Tommy Tabermann-