Pettymys heijastuu pinnasta
Taas yksi odotuksen täyteinen ilta
Kauniit vaatteet,
lakatut kynnet,
tuoksuvat hiukset
Turhaanko kaikki?
Ei tullut vastaan sielunkumppani
Se, jonka nähdessä jotain olisi
liikahtanut sisällä
se, joka olisi pysäytetty kohdalleni,
jonka silmiin olisin sukeltanut
sydän hakaten kaiken muun ympäröivän
unohtaen
Se joka olisi saanut kaiken minussa
eloon ja säkenöimään
Nyt eivät suupieletkään jaksa nousta
Kulmat vetävät kurttuun
eikä silmiin tule valoa
No, tässä olen.
Tilanne ei muuksi muutu vaikka kuinka
synkistelisin
Kelpaisinko kuitenkin itselleni?
Voisiko pieni tyttö minussa nauttia
nättiydestä,
pyörähdellä hameessa peilin edessä,
ihailla kirkkaita värejä ja kuvioita
vaatteissa
Jospa laittaisin hiuksiin vielä
kukkapinnin
suihkuttaisin lempihajuvettäni
iholleni
ja tällä kertaa kaikki vain itselleni
Nyt kelpaisi jalkaan ne pörröiset
uudet tossutkin
ja päälle pehmoinen fleece viltti
Ehkei se sittenkään ollut turhaa
Minun piti vain kiertää 2 korttelia
löytääkseni itseni luokse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti