Mikä sielunkumppani?

Oli aiempaan kirjoitukseen ilmestynyt monta hyvää kysymystä, joten niiden innoittamana lähden hahmottelemaan sitä mitä kokemuksia, käsityksiä ja ajatuksia on sielunkumppanuudesta minulle matkan varrella muodostunut. Heh, minua ei varmaan ihan hirveästi tarvitse tämän aiheen äärelle houkutella ;)

Tässä lainaus lukijan kommentista:

" Sielunkumppani? Olen itse miettinyt paljon että mitä se on.Onko se semmoinen, joka pyörähtää elämässäni kenties vain muutaman kuukauden tai muutaman vuoden ehkä tämän koko elämän vai jopa monia elämiä? "

Itse asiassa sitenkin aihe on ajankohtainen, että osallistuin 2 viikkoa sitten Sielunkumppani verkkokurssiin. Joka viikko käsitellään tiettyä aihetta, josta tulee kurssimateriaalia ja kanavoitu hoito.  Ensimmäisen viikon aihe oli irtipäästäminen vanhasta ja tämän aiheen käsittelyyn sainkin sopivasti aika tehokasta apua Soul Schoolissa. Seuraavan viikon aiheena eli nyt on ilmassa ollut pyyteettömän rakkauden energian vastaanottamista. Siitä varmaankin kumpuaa myös edellä mainitut kipuilut ja runot.

Verkkokurssin kuvauksessa oli mielestäni aika hyvin kiteytetty se mikä vastaa omia käsityksiänikin, joten tässä lainaus siitä:

"Sielunkumppanin tuleminen on järjestetty jo ennen maapallolle inkarnoitumista. He ovat samanlaista sädettä ja värähtelyä. Heitä rakastat intohimoisesti ja olet kokenut useita inkarnaatioita heidän kanssaan. Sielunkumppanit ovat myös niitä, joilla ympäröimme itsemme, niitä joita uskomme samanmielisiksi, saman sydämisiksi, niitä joiden kanssa haluamme ystävystyä, usein niitä joiden kanssa muodostamme kumppanuuden tai suhteen. Kyse on spesiaalitapaamisesta, joka hyvin todennäköisesti muuttaa elämänne."

Uskon itse, että osan sielunkumppaneiden kanssa on sielun sopimuksia joidenkin asioiden läpi käymisestä. Silloin sielunkumppani saattaa olla elämässä vain sen ajan kuin tuo oppiläksy tai kokemus on saatu. Yhden kanavoinnin mukaan romanttisia suhteita ei ole useinkaan ennalta määrätty, sillä kaikki tuolla tasolla liittyy itsen selvittelyyn. Oma fiilis tästä on, että niitä potentiaalisia sielunkumppaneita on useita ja se mihin on valmis missäkin elämän vaiheessa määrittelee sen miten syvä ja pitkä suhde on - vai muodostuuko välille esim. ystävyys parisuhteen sijasta. Toisin sanoen uskon itse, että jos molemmat ovat saaneet riittävästi kokemuksia, että voivat käydä toistensa kansa ne ns. viimeiset kasvukokemukset niin romanttinen suhdekin voi kestää lopun iän tässä elämässä.

Uskon itse myös vetovoiman lakiin ja siihen, että ajatuksillaan voi ohjata sitä mitä "tilaa". Eli itse olen tehnyt noita pyyntöjä maailmankaikkeudelle, joista tosin on hiukan ristiriitaista fiilistä. Pyynnöt olen siis kirjannut ihan ylös listaamalla mitä haluan kumppanilta ja suhteelta ja määritellyt sitten ajan mihin mennessä toivon tapaavani tämän kumppanin. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan siihen, että A) minua ohjataan pyynnön tekemisessä B) se mitä pyydän valmistellaan siten, että olen valmis sen kohtaamaan. Joskus se ei välttämättä onnistu siinä ajassa mitä toivoisin... Mutta tästäkin aiheesta voisi kirjoittaa melkein oman aiheensa, joten palataan aiempaan.

Olen itse aika onnellinen siitä, että olen tunnistanut ja löytänyt näitä sielunkumppaneita. Tiedän siis millainen on tunne sielun yhteydestä. Kaikkien kanssa tuo tunne ei ole ollut heti niin voimakas ja selkeä, mutta tuntuu, että olen koko ajan herkempi tunnistamaan "tutut sielut".

Joidenkin ystävieni kanssa tunne on aluksi ollut lämmin ja kokemus "kemioiden toimivuudesta". Tuokin on hyvä kysymys, että mitä ne "kemiat" on. Voisin olla taipuvainen uskomaan, että kyse on juuri tuosta tutusta sielusta, joka jollakin tasolla tunnistetaan. Ja usein sitä vaan tuntee jotain vetoa näitä ihmisiä kohtaan ja tuntuu luontevalta viettää aikaa yhdessä. Se mikä on saanut minut vakuuttumaan sielunkumppanuudesta on kuitenkin se, että olen nyt henkisesti avauduttuani tämän parin vuoden sisällä nähnyt useita yhteisiä elämiä, joita olen kokenut lähimpien ystävieni kanssa. Kutsun heitä saman sielun perheen jäseniksi. Tuosta sielunperheestä en ole oikein varma kuinka laaja se on ja ovatko kaikki sielunkumppanit samasta sielunperheestä. Tällaisia ihan selkeitä tapauksia on elämässäni ystävinäni tällä hetkellä ainakin 6.

Sitten on erikseen nämä maagiset kokemukset. Minulla on ollut niitä varmasti aiemminkin, mutta selkeästi olen tämän tiedostanut vasta vuoden 2011 kesästä alkaen, jolloin koin ensimmäisen järisyttävän sielutapaamisen. Mies jonka tuolloin tapasin, sanokaamme häntä vaikkapa Teemuksi, tuli ystäväni mukana tupareihini. Olin juuri eronnut eikä minulla ollut mitään tarvetta tai halua mihinkään vakavaan suhteeseen - pitkään aikaan kuvittelin. Pistin Teemun kyllä heti merkille ja hän tuntui mielenkiintoiselta, mutta juteltuamme, huomasin hänessä myös jotakin ärsyttävää. Kyllä kyllä, hän oli tullut opettamaan minua ja aikamoista koulua hänen kanssaan kävinkin.

Maaginen yhteys numero 1: Tupareideni jatkoilla ravintolassa tapahtui jotakin mullistavaa, kun päädyimme yhdessä tanssilattialle ja kätemme koskettivat ensimmäistä kertaa. Jostain tuli vielä idea, että suljetaan molemmat silmämme ja tanssitaan vain intuitiivisesti toisen lähellä. Kuljetimme käsiämme silmät kiinni toistemme käsissä, käsivarsilla, hartioilla ja välillä olimme melkein kiinni toisissamme ja välillä käsivarren mitan päässä toisistamme. En ollut kovin humalassa (tai oikeastaan tuntui, että selvisin tuolla hetkellä) ja Teemu oli ihan selvinpäin, sillä hän oli liikkeellä autolla. Tanssi oli hyvin kaunista ja aistillinen kokemus. Mikään ei ollut ennallaan sen jälkeen. Olin lumoutunut. Myös Teemu oli henkisesti avautunut ja kaiken lisäksi hänellä oli paljon samanlaisia kipeitä kasvukokemuksia. Tuntui, että meidän oli helppo ymmärtää toisiamme ja puhua.

Pian huomasin kuitenkin, että Teemu oli kuin saippua. Minä olin tuosta tanssihetkestä lähtien täysin myyty. En voinut ajatella mitään muuta kuin häntä. Välillä leijailin onnen tunteessa ja rakkaudessa ja välillä rajut pelot ja epätoivo nousivat pintaan. Teemu ei kokenut samoin ja hän tuntui tarvitsevan aikaa. Olin kärsivällinen ja nöyrä, mutta jossakin vaiheessa aloin ymmärtämään, ettei suhteesta tule mitään. En kuullut Teemusta pitkiin aikoihin mitään, mutta aina kun päästin irti, hän ilmestyi elämääni ja antoi ymmärtää, että meille voisi kehittyä jotain vakavampaakin ja sai pääni pyörälle uudelleen. Hän kuitenkin tapaili koko ajan muita naisia. En ollut ainoa, joka oli häneen ihastunut. Tietty kaava alkoi toistua ja paljastua. Hän tuli luokseni aina, kun tarvitsi kuuntelijaa eikä halunnut olla yksin, mutta kaikki toimi hänen ehdoillaan enkä tuntunut saavan häneltä päin mitään. Puoli vuotta tuota kaiken kaikkiaan kesti kunnes sain tarpeekseni ja suljin sen viimeisenkin takaportin. Mutta kuten sanottua, hän oli opettaja.

Tuossa välissä, viime vuoden loka-marraskuussa, jossakin kohtaa kun olin taas päästänyt irti Teemusta, olin yhtenä iltana sielun siskoni kanssa tanssimassa yhdessä asuinalueeni yökerhossa. Muistan, että ko. iltana olin aivan kyllästynyt miehiin eikä kiinnostanut yhtään kenenkään uuden tapaaminen. Lähdettiin puhtaasti pitämään hauskaa ja tanssimaan. Kuinka ollakaan melko heti sisään kävellessä katseet kohtasivat tumman pitkähiuksisen miehen kanssa (silloin en vielä tiedostanut niin selkeästi tätä pitkätukka-teemaa). Mainitsin vaan ystävälleni, että tuossa tapahtui jotain, mutta niin olin päättänyt, että mikään mies ei minua hetkauta, että unohdin tyypin, kun paineltiin tanssilattialle.

Maaginen yhteys numero 2: Kun olimme lähdössä tanssilattialta, melkein kirjaimellisesti törmäsin tuohon mieheen. Hän oli kiertänyt tanssilattian toiselle puolelle ja poistuessamme sitä kautta jäin silmistäni kiinni. En ole koskaan ennen tai jälkeen kokenut mitään vastaavaa. Siis tuijotin niin suoraan tämän miehen silmiin, seisoin aivan hänen edessään ja kaikki muu ympäriltä katosi. Oli kuin joku maaginen vetovoima olisi naulinnut minut siihen paikkaan ja siihen katseeseen. En ole koskaan elämässäni tuijottanut tuntematonta ihmistä niin suoraan, niin avoimesti ja niin kauan suoraan silmiin. Pystyn katsomaan ihmisiä silmiin puhuessani heille, mutta pelkkä katsominen herättää usein pelkoa ja huomaan, että mieskohtaamisissa olen pian kääntänyt katseen ujosti pois. Nyt silmiin katsominen oli täysin luontevaa (okei saattoihan se humalakin vähän estoja viedä).

Muistan, että hetki tuntui kuin hidastetulta elokuvalta. Mies katsoi myös minua ja hymyili. Emme puhuneet hetkeen mitään, vaan katsoimme toisiamme. Seisoimme vastakkain ja melko lähekkäin. Sitten järki alkoi puhumaan mielessäni: kai tätä pitää jotenkin selittää. Hitaasti hymyillen ja edelleen silmiin tuijottaen sanoin jotakin siitä, että tämä on hassua.. en saa katsettani irti silmistäsi ja etten ole koskaan kokenut mitään tällaista. En muista oikein mitä sanoimme, sanat tuntuivat merkityksettömiltä. Sitten esittelimme toisemme ja puhuimme jotakin mitä ihmisillä on tapana puhua tutustuessaan, miten on ilta mennyt, asutko täällä päin jne. Tajusin myös esitellä ystäväni joka oli jäänyt vähän kauemmas seisoskelemaan ja oli varmaan vähän hämmentynyt mitä tässä tapahtuu. Juttelimme niitä näitä ja aina välillä jäin katsomaan silmiin ja palatessamme taas katseeseen oli molemmilla jo hiukan epäuskoista huvittuneisuutta ilmeissä. Sitten alkoi jo mielen kummitukset kolkutella... mitä tässä tapahtuu... apua, jotain ihan järisyttävää... en pysty käsittelemään tätä...

Tunsin, että oli sopiva hetki sulatella asiaa ja sanoin käyväni vessassa ja samalla tilaamassa juotavaa. Hän päätyi ystäväni kanssa sillä aikaa tupakalle. Pelot iskivät välittömästi, mutta rauhoittelin itseäni, että otan aikaa nyt ja kaikki menee ihan hyvin. Naisten vessassa oli pitkä jono ja reissuni venähti jonkin  verran... ja kun palasin, mies olikin mystisesti kadonnut. Hän oli odotellut jonkin aikaa ystäväni kanssa paikassa jossa erosimme. Sitten hän oli sanonut käyvänsä vessassa eikä koskaan palannut. En tavannut häntä enää. Olin melkein shokissa. Tämä ilmeisesti oli yksi osa sarjassa hylkäämiskokemuksia, joiden kautta avautui myöhemmin isompi oivallus.

Maaginen yhteys numero 3: Tässä välissä voisi olla myöskin yksi syvä kokemus miespuolisen ystäväni kanssa, sanotaan häntä vaikka Rikuksi. Hänet tapasin elokuussa 2011 ja alkuun hän tuntui selkeästi ystävältä. Hänestä tulikin todella läheinen ystävä, jonka kanssa jaoimme heti alusta syvimpiä tuntojamme. Sitten talvella alkoi nousta vanhoja muistoja entisistä elämistä, jotka saivat minut ihastumaan häneen. Ihastuminen tosin tuntuu aika laimealta ilmaisulta, sillä todella vahvoja tunteita koin. Puhuimme kaikesta avoimesti, mutta Riku ei tuntenut olevansa valmis parisuhteeseen kanssani. Koin sen myös hylkäämiseksi tavallaan. Riku tosin on edelleen vahvasti elämässäni ja nyt tuntuu ihan selkeältä taas olla ystävä. Purimme jossakin välissä entisiä elämiämme, joita on tosi paljon. Joukkoon mahtuu lukuisia elämiä rakastavaisina ja uskon, että jotakin noista aktivoitui minussa talven aikana.

Huh, vielä olisi yksi maaginen tapaaminen... Tämä tapahtui Kambodzassa toukokuussa tänä vuonna. Olin juuri toipunut ja päästämässä irti romanssista, jonka koin ranskalaisen miehen kanssa Thaimaassa ja jonka tapasin vielä viimeisen kerran Kambodzassa. Vaikka tuossa romanssissa oli intohimoa ja jotakin todella spesiaalia, en kuitenkaan kokenut sieluyhteyttä ko. mieheen.

Maaginen yhteys numero 4: kiinnitin heti alkuun huomiota samassa majapaikassa asuvan Australiaisen miehen kirkkaan sinisiin silmiin. Hän istui hämärässä terassilla illalla läppärinsä kanssa ja tuntui, kuin silmät olisivat loistaneet. Tiesin heti pitäväni hänestä, mutta ajattelin ystävyyttä. Itse asiassa olin ollut niin rikki tuosta aiemman romanssin päättymisestä, että suorastaan pelkäsin kohdata ketään miestä. Australialainen oli usein tuntikausia terassilla läppärinsä kanssa ja minulla oli ongelmia omani toimivuudessa, joten kysyin häneltä neuvoa. Hän olikin juuri oikea asiantuntija ko. ongelmaan. Oli perustanut oman yrityksen, jonka kautta teki erilaisia IT-projekteja sekä tarjosi tietoteknistä tukea. Hän oli tullut Kambodzaan työt mukanaan.

Heti ensi keskustelustamme lähtien tunsin vetoa häneen. Tajusin muutamasta lauseesta, että meillä on samansuuntaisia uskomuksia ja keskustelu johti meditoimisesta puhumiseen. Hän korjasi koneeni ja minä annoin vinkkejä meditoimiseen. Hoin koko ajan itselleni "ystävä, ystävä", mutta väkisinkin vetovoima kasvoi. Hänen kauttansa liityimme toisen suomalaistytön kanssa hassuun eri maalaisista matkustajista koostuvaan päivällisseurueeseen, jonka kokoonpano vaihteli, mutta tuon n. kahden viikon aikana kun olin ko. paikassa, kävimme joka ilta yhdessä syömässä. Tosin vain 2 viimeistä iltaa vietimme kahdestaan.

Aluksi tunsimme molemmat välillämme jotakin ja keskustelimme mahdollisesta suhteesta välillämme, mutta sitten painelimme toistemme nappeja eli osuimme toisiamme arkoihin kohtiin niin, että homma johti isoon välien selvittelyyn. Parissa päivässä koin rajun tunteiden vuoristoradan. Jossakin vaiheessa olin todella raivoissani hänen viiltävistä ja nöyryyttävistä sanoista, mutta lopulta erotessamme tunsin syvää lämpöä ja hyväksyntää. Australialinen oli todella todella suuri opettaja myöskin. Sain aivan valtavia, läpimurtomaisia oivalluksia ja voimaannuin sen aikana ja jälkeen, kun erosimme. Kaiken kaikkiaan koko juttu oli ihan nerokas. Vaikka olemme olleet jo kuukausia omissa kotimaissamme, niin tunnen sielujemme yhteyden ja lämpöä häntä kohtaan. Mitään muuta sidettä välillämme ei ole ja ajattelen häntä nykyään aika harvoin.

Tiedostan, että kaikissa kohtaamisissa toistuu irtipäästäminen ja se, etten ko. hetkellä kaivannut suhdetta. Mutta toisaalta olen kesälläkin välillä kokenut totaalista kyllästymistä kaikkeen, mutta silti ei ole mitään tapahtunut, kun ei selvästi ole ollut aika siihen. Olen purkanut kesällä esteitä hoidossa ja olen ymmärtänyt, että suhteiden osalta olen nyt käynyt tarvittavat oppiläksyt eli etten tarvitsisi enää näitä hylkäämiskokemuksia tms ja että vanhoista jutuista olen tehnyt tarvittavat irtipäästämiset. Uskon siis, että seuraava joka kohdalle osuu, on se sielunkumppani, joka jää rinnalleni pidemmäksi aikaa. Nyt vaan sitten on ajan kysymys milloin olen valmis siihen. Uskon, että siinä vaiheessa taas on sopivasti sellainen olo, että ei ole mielessäkään kenenkään tapaaminen. Eiköhän se maailmankaikkeus saa senkin järjestettyä kaiken muun ihmeellisen ohella ;)

Kings Of Convenience - Me in You
http://www.youtube.com/watch?v=aFwZDNsG-Os&feature=BFa&list=FL30rnWDrbmXrg9nhtTnGGRQQ