Kohtaamisia ja koukkuja

No niin, naiseuden juhlistamistunnelmista on tultu rytinällä alas. Kuinkas tässä näin kävikään.

Viime kirjoituksen jälkeen, olin treffeillä mainitsemani miehen kanssa. Päädyin viettämään hänen kanssaan eräässä viihtyisässä olutravintolassa 3 tuntia. Tämä tapaamani henkilö oli kovin kiinnostunut henkisestä maailmastani, vaikkakin kaikki mistä puhuin oli tavallaan hänelle aika vierasta. Hän oli kuitenkin lukenut filosofiaa ja selvisi, että nuorena hänellä oli joitakin mystisiä kokemuksia, jotka olivat jättäneet jonkinlaisen kysymyksen ja mielenkiinnon ilmaan leijailemaan.

Miehen kiinnostus, olkoonkin, että se liittyi ilmeisesti jonkin verran myös siihen, että hän piti minua kiehtovana – oli yllättävän tiivistä ja melkein tuntui, kuin olisin ollut haastateltavana. Vitsailinkin lopuksi, että tämä oli nyt tällainen lyhyt oppimäärä henkisyyteen. Tämä mies, joskin hiukan jännittynyt, oli ihmisenä miellyttävä, fiksu ja hänen kanssaan oli helppo puhua. Mutta seksuaalienergiaa, sitä en hyvällä tahdollakaan voinut välillemme kuvitella. Kohteliaasti hyvästelin siis hänet ja pian tapaamisen jälkeen vastaanotin viestin, jossa hän kehui henkistä vahvuuttani suorastaan vastustamattomaksi. Joskus mietin, että miten se on edes mahdollista, että toinen tuntee vetoa ja toinen ei... No, onhan niitä kokemuksia ollut toisinkin päin ja menemättä siihen tarkemmin niin mahdollisimman kauniisti muotoilin vastauksen hänelle, jossa kerroin miten miellyttävänä ihmisenä häntä pidin ja etten näe kuitenkaan että välillemme voisi kehittyä mitään romanttisempaa ja toivoin, että voimme olla ystävinä tekemisissä. Hän lopetti yhteydenpidon siihen.

No, totesin, että tapaamisellamme oli varmasti tarkoituksensa. Toivon, että hän sai kauttani tietoa tai että jotakin avautumista tapahtui keskustellessamme. Minulle kokemus oli vahvistava. Juuri ennen tapaamista, nousi tosi suuret pelot. Muistin, että olin koko viikon käynyt oman voiman haasteita ja mietin, että nyt tulee sitten se suurin koetus. Sain ihan tosissani psyykata itseäni, etten menisi paikalle jo valmiiksi hävinneenä, jotenkin niin tuo pelko sai valtaansa. Onnistuin kuitenkin rauhoittamaan itseni, lähinnä käymällä läpi sitä, että jos tuo ihminen saa jauhot kurkkuuni niin sitten tarvitsen sen kokemuksen ja jos sen vuoksi en tee häneen vaikutusta niin sekin on tarkoitettu. Uskon, että kun kohtaan sen oikean niin kaikki on luontevaa ja oikeat sanatkin löytyvät.

Mutta kuinka ollakaan kokemus oli sitten päinvastainen. Pienistä epäilyistä ja haastavista kysymyksistä huolimatta onnistuin selittämään asiat tyynesti ja vakuuttavasti. Huomasin, että tein suurta vaikutusta varmuudellani ja itsekin hämmästelin – oli kuin olisin puhunut näistä asioista vuosia ja kaikki olisi minulle täysin selvää. Huomasin, että punainen lanka ei hukkunut hetkeksikään. 

Kyseisenä iltana päädyin treffien jälkeen vielä lähi-yökerhoon tanssimaan. Olin juonut vain vähän kolmen tunnin treffeilläni ja mietin, että pitäisikö ottaa jotain terävämpää, että pääsen tunnelmaan. Tuntui, että olin ihan selvinpäin. Mietin, että on aika myöhä alkaa kiskoa juomaa ja yhtäkkiä tajusinkin, että voin olla ilmankin. Ideasta innostuneena ja itsestäni suorastaan ylpeänä kävin ostamassa tuopillisen vettä ja painelin tanssilattialle. Kerrankin tunsin todella selkeästi missä on paremmat ja missä huonommat energiat. En edes katsonut ihmisiä vaan lattiaa katsoen kuulostelin missä suunnalla on hyvä olla. Totesin parilla silmäyksellä myös oliko kiinnostavan näköisellä miehellä hyvät vai huonot energiat. Aika paljolti kuitenkin onnistuin vain nauttimaan tunnelmasta ja tanssimaan itselleni sekä jakamaan ympäristööni hyviä ja rakkaudellisia energioita. Tuntui paljon merkityksellisemmältä. Toni oli ko. baarissa ja tanssittiin välillä ja käytiin juttelemassa, mutta huomasin väsähtäväni ja kerrankin tuli tunne, että olen valmis lähtemään kotiin ajoissa. Siinä loppuillasta totesin myös, että ravintolassa ei ole ketään minua kiinnostavaa tyyppiäkään. Toni jäi notkumaan jonkun kaverinsa kanssa ja huomasin, että olisin toivonut, että hän olisi lähtenyt mukaani.

Seuraavana päivänä piti käydä Tonin kanssa vaan syömässä, mutta kuinka ollakaan päädyttiin mun luokse ja siitä se sitten lähti... siis mikä, niin hyvä kysymys, mikä? Jonkinlainen koukkuuntuminen ja jano hellyyteen, hoivaan, läheisyyteen, turvallisuuteen... kaikesta noista tein – niin uskon, että tein – ihastumisen tunteen.

Viime talvena en oikeastaan päässyt koukkuuntumaan Toniin, koska aina kun vähän tuli tunne, että kaipaan häntä niin hän jotenkin käyttäytymisellään muistutti, että olemme kuin yö ja päivä, jotka eivät kohtaa tai sitten hänestä välittyi muuten negatiivisia energioita tai jotakin mikä oli luotaantyöntävää. Mutta nyt jotakin oli tapahtunut Tonille.

Ensinnäkään hänestä ei enää huokunut niitä ahdistuneita, levottomia energioita mitä aiemmin. Hän oli lopettanut tupakoinnin (tai ainakin vähentänyt reippaasti – kuten myöhemmin selvisi), käynyt jo kuukausia ahkerasti salilla ja vaikka okei... se näkyi hänestä fyysisesti niin tärkeämpi pointti oli se miten se vaikutti häneen henkisesti – miten paljon varmempi hän oli. Hänessä ei myöskään ollut sellaista takertuvuutta ja riippuvaisuutta mitä koin itse aiemmin – nyt minusta tuli enemmän riippuvainen hänen läheisyydestään. Ja sitten... hän tuoksui tosi hyvälle. Siis jos jotain niin tätä tuoksu asiaa voi pitää melkeinpä fetissinäni. Ah, miten olen kaivannut miehen tuoksua. Ja tässä valitettavasti – vaikka luonnollisuutta monissa asioissa arvostankin – joudun toteamaan, että miesten tuoksulla tarkoitan jotakin teollisesti tuotettua hyvää tuoksua, partaveden, dödön tms. muodossa. Loppupeleissä voisin olla hyvinkin ”helppo”, miehen ei tarvitsisi kuin tuoksua jollekin hyvälle ja raikkaalle miehiselle tuoksulle (noh, kaikki tuoksut eivät tietenkään toimi) ja/tai puhtaalle (myös puhtaiden vaatteiden tuoksu on tosi hyvä), olla poikamainen ja katsoa minua intensiivisesti silmiin niin voisin olla vietävissä :P

No, mutta takaisin asiaan... Viime viikolla tämä miehen kaipuuni tiivistyi ja kärjistyi. Toni oli luonani su-ma ja tuli taas luokseni perjantaina ja silloin todella huomasin kaipaavani häntä. Hän oli lähdössä baariin, mutta houkuttelin häntä jäämään ja vaikka hän lähti, niin tunnin päästä hän soittikin yllättäen, että voiko vielä tulla takaisin, kun ei oikein viihtynytkään baarissa. Hän päätyi siis silloinkin yöksi ja oli melko pitkään lauantai päivälle, kunnen aloin valmistautumaan ystäväni Millan tupareihin. Mutta jossakin vaiheessa huomasin, että olin solahtanut johonkin parisuhde-moodiin. Huomasin, että hymyilin säteilevästi, laittelin ruokaa, sipaisin kevyesti toista ohi mennessäni, loin hymyileviä katseita ja painaiduin kiinni sohvalle silittelemään toista kysellen onko hyvä asento ja toin tyynyjä tehden toisen olon mahdollisimman mukavaksi. Juuri niinkuin ihastunut ihminen tekee. Ja Toni vastasi eleisiini ja huomasi, että hänkin oli tyytyväinen saamastaan huomiosta ja silminnähden hyvän tuulinen, silitti minua, kehui ruokaani, tuli taakseni halaamaan jne. Keveyden ja flirtin energiat suorastaan leijailivat ympärillämme, saivat meidät naureskelemaan ja vitsailemaan, mutta toisaalta myös hellimään ja pusuttelemaan toisiamme. Voi että miten olin kaivannut tätä tunnetta! Olin niin omassa elementissäni! Oi joi, koukku kaivautui siis syvemmälle.

Irtaannuttuani Tonista, pääsin siis lähtemään tupareihin. Ilta oli hauska ja vietin sen pääosin henkisesti avautuneiden ihmisten seurassa. Vanhan ystäväni Katarinan kanssa oli lämmin tunnelma ja tavoitimme jotakin siitä vanhasta tunteesta, kun olimme vielä parhaita ystäviä ennen kuin ristiriitamme katkaisivat välimme. Tai minähän sen tein, kun en silloin osannut kohdata tunteitani. Mutta nyt oli helpottavaa ja mukavaa viettää aikaa hänen kanssaan. Taas yksi asia, joka on ratkennut henkisyyden myötä. Kun ymmärrys kasvaa, on helpompi ymmärtää, antaa anteeksi ja päästä vaikeuksien yli. Kiirehdittyäni viimeiseen bussiin totesin sen ohittavan sopivasti jo aika vakiopaikakseni käyneen yökerhon ohi ja se tuntui vetävän vahvasti.

Tällä kertaa ei ollut puhettakaan siitä, että olisin tilannut vettä – päinvastoin teki mieli oikein antautua humalalle. Ja olihan minulla hyvät punaviinihiprakat pohjilla. Nautin illasta tanssin pyörteissä – kuten tavallista. Ihmettelin vähän ettei Toni ollut paikalla, vaikka oli suunnitellut sinne menoa, mutten antanut sen vaikuttaa. Ilta meni hyvissä viboissa, tanssia välillä satunnaisten tuttavuuksien kanssa ja itsekseen. Pientä flirttiä, mutta ei mitään erityisempää.

KUNNES... melkolailla loppuillasta jostakin viereeni ilmaantui yhtäkkiä nuori mies, joka veti minua puoleensa kuin magneetti. Hän katsoi minua kerran silmiin enkä vieläkään tiedä mitä siinä tapahtui, mutta sen jälkeen näin vain hänet ja unohdin kaiken muun!! Vetovoima oli huikea. Ja yllättävä. Ulkoisesti hän ei ollut mitenkään erityisesti kiinnostava, enkä kokenut varsinaisesti mitään silmiin uppoutumistakaan. Hänellä oli huppari päällä, isot vyöllä kiristetyt housut, pipo ja vielä huppukin päässä... ihan mini-hetken mietin, että mitä jos siellä pipon alla olisikin pitkät hiukset, mutta ei. Itse asiassa millisiili. Hän taisi mainita jotakin pidemmistä hiuksista, jotka oli päätynyt juuri ajamaan ja vaikutti siltä että halusi vähän peitelläkin päätään. Jälkeenpäin tuli mieleen, että oliko kyse jostain vedosta, kun hän vain totesi, että se on oma tarinansa.

Kun viimeiset hitaat alkoivat, hän veti minut lähelleen ja tanssimme. Olin kuin huumautunut, ihan pelkästään hänen läheisyydestään. Tunsin vain, että silmissä sumeni ja antauduin... nautin huumaannuttavasta tunteesta, hetkestä ja läsnäolosta siinä. Olen yrittänyt miettiä sen jälkeen mitä se oikein oli... olinko niin humalassa, mutta ei se vaan millään kyllä voi selittyä sillä. Tämän täytyi olla maaginen kohtaaminen numero 5 (viittaus lokakuiseen kirjoitukseen ”Mikä sielunkumppani?”)

No eihän siinä sitten ollut muuta vaihtoehtoa, kun lähteä samaan osoitteeseen. Ja koska hän, sanotaan häntä nyt vaikka Teroksi, asui kauempana, päädyimme minun luokseni. Meillä selvisi, että Terolla oli kiinnostusta henkisiin asioihin. Egoni alkoi panikoida... se laski: tällainen tunne + henkisesti avautunut mies... joku minussa kuitenkin heti epäili, että tämä ei ole se oikea vaan tämä on vaarallisesti siinä välimaastossa. Ei sellainen johon voisi suhtautua kevyesti, muttei myöskään se sielunkumppani, jota olen odottanut.

Olin kehittänyt suorastaan paniikkia miettiessäni voimaantumis-meditaation päätteeksi kuulemiani lauseita siitä, että minulla olisi kaksi tietä: addiktiivisen rakkauden ja puhtaan rakkauden tie. Se käynnisti minussa pelko-pohjaisen prosessin, jonka kautta kyseenalaistin kykyäni valita tai tunnistaa sydämeni valittua. Tai jos tunnistaisinkin, että kyse on siitä ns. alemman tason tiestä, niin pystyisinkö luopumaan siitä, jos ihastuisin vahvasti. Jos tuo kohtaamani mies kuitenkin herättäisi minussa tunteita ja voisi tarjota sitä mitä tarvitsen, niin voisinko luopua hänestä ja luottaa siihen, että tuolla jossakin odottaa se kaikilla tasoilla täyttymyksellinen suhde. Historiassanihan minulla on ollut taipumusta tyytyä tyydyttävään sen sijaan, että olisin tavoitellut sitä mitä sydämeni haluaa. Tämän pelon vuoksi olin päätynyt pelaamaan aikaa nettideittien kanssa vetoamalla kiireisiin ja pohdin vielä, että uskallanko tavata näitä lainkaan. Sillä minulla oli melko vahva käsitys siitä, että kukaan noista ei ollut ”se oikea”, sillä en ollut hakenutkaan sellaista. Ja se pääsyy oli, että vain yksi niistä se tosi nuori vapaassa suhteessa oleva hippipoika, oli edes semisti henkisesti avautunut.

No, mutta Teron kanssa kuuntelimme musiikkia, katsoimme kortteja (oracle) ja puhuimme kaikenlaista koko yön. Niin ja siinä sivussa paniikissa kietaisin pari siideriäkin vielä. Söpisin jossakin vaiheessa jotakin, että olisi helpompaa jos hän lähtisi enkä näkisi häntä enää... kuitenkin järkevästi lisäsin, että kapeassa sängyssäni ei mahdu nukkumaan mukavasti 2 ihmistä ja jätin mainitsematta sen, että varasänkykin löytyisi. Me kuitenkin pussailimme, suutelimmekin kiihkeästi välillä, mutta koitin pitää jotain siveellisyyden rajoja. Tarkoitus oli, että hän lähtee siinä vaiheessa, kun on aika mennä nukkumaan, mutta sitten on tapahtunut jotain kummallista. Ihan kuin molemmille olisi tullut joku ”black out”. Muistan, että hän kertoi kellon olevan jo 7 ja ikäänkuin lähtöä valmistellakseen pyysi minut viereensä vielä hetkeksi ja suutelimme... ja sitten yhtäkkiä päivällä heräsin hänen kainalostaan. Olimme nukkuneet ainakin 3 tuntia sikeästi. Molemmilla oli vähän hassu tunne, että mites tässä näin kävi. Olemme vaan jotenkin simahtaneet samaan aikaan kuin napin painalluksesta. Erikoista.

Makoilimme sängyssä pitkälle päivään ja juttelimme paljon, välillä pussailimme ja oli oikein mukavaa. Vasta seuraavana päivänä minulle selvisi kuinka paljon hän oli lukenut ja tutustunut henkisiin asioihin. Tosin hoidoista ja meditaatioista hänellä ei ollut muuta kokemusta kuin se, että hänen äitinsä oli tehnyt hänelle reiki-hoitona chakrojen puhdistusta ja availua. Paljon hän kuitenkin puhui vetovoiman laista, maailmankaikkeudesta jne. Entisiin elämiin hänellä oli vahva usko, vaikkei hänellä ollut tietoa omista sellaisista. Tuntui hassusti, että vaikka huomasin, että minä olin käsitellyt enemmän asioita ja ns. pidemmällä henkisellä tiellä (no, en ole ylpeä tästä arvottamisesta, mutta rehellisesti sanottuna kuitenkin se vaikuttaa vielä minussa ja huomaan sen) niin hän oli se joka antoi vinkkejä ja ikäänkuin ohjausta, suositteli kirjoja jne. Huomasin, että olin hiljaisempi eikä tuntunut luontevalta jakaa innostuneesti omia kokemuksia vaan ikäänkuin enemmän vain kommentoida tyyliin ”niinhän se menee” ja vastata hänen kysymyksiinsä. 

Seuraavana päivänä ihmettelin edellisen yön tuntemuksia. Koitin kuulostella herättääkö Tero minussa jotakin, mutta en oikein tuntunut saavan mitään viboja, jos ei lasketa sitä, että hänen kainalossaan tuntui todella mukavalta ja luontevalta (ikäänkuin se olisi fyysisesti juuri optimaalinen siihen). Kerroin hänelle tuntemuksistani ja ihmettelin ääneen, että voiko sellainen tunne (kuvailin sitä maltillisemmin vain voimakkaana vetovoimana) tulla, kun aistii että toinen on auki enemmän sielulleen. Varmistelin puolivitsinä vielä häneltä, että eihän hän käyttänyt vetovoiman lakia vaikuttaakseen minuun, ei kuulemma ollut ja vastaus vaikutti vilpittömältä. Totesin, että ehkä meillä on yhteisiä entisiä elämiä. Tunnelma välillämme oli huoleton ja rento. Vähän siinä oli suutelemistakin eikä homma ihan siveellisenä pysynyt, joskaan mitään ”all the way” ei tapahtunut. Päivä meni nopeasti. Söimme jotain pientä ja sitten hänen kaverinsa soitti ja he sopivat tapaavansa. Huomasin, että kello oli 16.. olimme viettäneet yhdessä yli 12 tuntia. Lähtiessään Tero sanoi, että ”ehkä nähdään...” johon minä lisäsin ”jos niin on tarkoitettu”. Hän jatkoi vielä, että ”koskaan ei tiedä mitä maailmankaikkeus tuo”. Mietin aiemmin puh. numeron vaihtoa, mutta toisaalta jälkeenpäin olin todella tyytyväinen siitä, että homma meni näin. Nyt minun ei tarvitse pähkäillä tai ratkaista mitään, vaan voin luottaa maailmankaikkeuteen... jos niin on tarkoitettu niin tapaamme vielä.

Kun olin viettänyt Tonin kanssa pe-la yön, Teron kanssa la-su yön ja kun huomasin heti Teron lähdettyä sunnutaina miettiväni jo, että mitähän Toni tekee.... niin tajusin, että olen aika syvällä koukussa. Kestin sunnuntai-illan yksin, mutta jo maanantaina soitin Tonille ja houkuttelin häntä luokseni. Hän tuli. Taas ruoan laittoa, pikku pusuja ja halauksia, asettumista sohvalle. Parin tunnin mukavan TV:n katselu-silittely -session päätteeksi alkoi pikku hiljaa hiipiä huonoja fiiliksiä. Toni makoili rennosti vieressäni, naureskeli jollekin hölmölle sarjalle, johon en jaksanut keskittyä. Toni oli unohtanut minut, tuntui jo tottuneen tilanteeseen ja ottavan asiat itsestään selvyytenä. Hän oli myös ollut aika väsynyt ja vanha epävarmuus/levottomuus-energia oli noussut hänessä nyt uudelleen esiin. Yhtäkkiä heräsin tyhjyyden tunteeseen. Kupla ja illuusio jota olin ylläpitänyt... mukava harmonia, pieni ihastus ilmassa, hellittely ja huomiointi... niitä pitäisi ylläpitää koko ajan, ettei totuus paljastuisi. Ja totuushan on se, että mitään oikeaa romanttista rakkautta ei välillämme ole. Katsoin yhtäkkiä tilannetta kuin ulkopuolisena.. kuka oikein olin ja kuka oli tämä puoliksi sylissäni roikkuva mies.

Se ilta päättyi itkuun. Onneksi Tonille on aina kuitenkin voinut puhua tunteista. Vaikkei hän ymmärrä henkistä näkökulmaa niin hän ymmärtää psykologisesti aika pitkälle. Mietin jo jossain vaiheessa, että haluaisin mieluummin olla yksin, mutta kello oli jo niin paljon, ettei tuntunut hyvältä laittaa Tonia lähtemään toiselle puolelle kaupunkia – vieläpä aika myrskyisessä säässä. Laitoimme Tonille varasängyn. Keskellä yötä heräsin enkä saanut unta... Tonikin heräsi ja pyysin häntä viereeni. Päädyimme vielä harrastamaan seksiä. Se oli varmaan viimeinen yritykseni saada jotakin... mutta huomasin ajattelevani vain, että miten intohimotonta tämäkin on. Toni oli menossa luennolle seuraavana päivänä ja vieläpä lopetti homman lyhyeen vedoten siihen, että hän on tosi väsynyt ja pakko nukkua. Tyhjyys kokemus vahvistui. Kyllä – näin oli varmasti tarkoituskin. Lopulta olin tosi helpottunut kun Toni lähti. 

Nyt olen siis tilanteessa, jossa käsittelen tuota kaikkea ja vierottaudun. Pari päivää meni jossakin aallon pohjilla. Yritin kirjoittaa, mutta sain aikaan vain joitakin ranskalaisia viivoja. Nyt olen saanut vahvuuttani takaisin. Tämän asian käsittely jatkuu kuitenkin ja siitä varmaankin lisää seuraavissa kirjoituksissa.

Tämä biisi on soinut vahvasti päässäni. Ei liene ihan sattumaa, että olen juuri nyt haalinut kotiini myös paljon mielenkiintoisia kirjoja (varmaankin viesti, että keskity nyt siihen lukemiseen ;). Monelta osin tuo biisi on muutenkin osuva ja kaiken lisäksi huomenna on olen menossa ko. bändin keikalle... Todellakin siis ajankohtainen :)

  

”Kaupunki pimenee,
tyhjyys raiskaa harkiten
ympärillä arkihuoneen.

….

Aika kuluu ja sen henki
janoaa rakastajaa.
…..
Luen,
olen yksin ja luen
Ilman sua oon kuin tuhkaa,
leijailen ja ajan tuhlaan,
itseäni uhmaan.”

Neljä Ruusua: Luen

http://www.youtube.com/watch?v=_STZO5_r6CY