Lokaa ja Kuita

Julmaa. En vieläkään ole valmis kohtaamaan sielunkumppaniani. Soul Schoolista palattuani olen käynyt läpi surua ja irtipäästämistä jälleen. Ennen Gotlantiin lähtöä, sain vieroittauduttua kaikista miehen metsästys -sivustoista ja pystyin hengähtämään luottaen, että kyllä maailmankaikkeus tämän homman järjestää. No mikä nyt sitten on muuttunut?

Soul Schoolissa minulle nousi käsiteltäväksi vahvoja prosesesseja joiden työstö jatkuu edelleen. Kerron niistä jossakin vaiheessa, kun jaksan ko. aiheeseen paneutua. Mutta Suvin (Soul Schoolin vetäjän) kanavointiavustuksella ymmärsin, että en ole valmis kohtaamaan tuota miestä ihan vielä. Ilmoille heitettiin epämääräinen pari kuukautta ja minulle se merkitsi siinä kohtaa ikuisuutta.

Moni ehkä ajattelee, että mitä on 2 kuukautta. Minun aika käsitykseni kuitenkin on niin tässä ja nyt ja viikossakin ehtii tapahtua niin paljon asioita, että minulle 2 kuukautta voisi vastata puolta vuotta sillä aikakäsityksellä mikä minulla oli ennen kuin avauduin henkisesti. Ja lisäksi tässä on sitä aikalisää otettu jo niin moneen kertaan, että tuo ”et ole valmis vielä” kuulosti uskomattomalta ja epäilykset heräsivät, että olenko koskaan...

Alunperin kun tein ensimmäisen kerran pyynnön maailmankaikkeudelle sielunkumppanistani, tein sen reilu vuosi sitten syyskuussa. Silloin asetin aikarajaksi vuoden vaihteen. Kun sielunkumppania ei tuohon mennessä kuulunut, niin odotin sen tapahtuvan ennen matkalleni lähtöä maaliskuussa. Joidenkin ennustuksien mukaan minun oli tarkoitus löytää sielunkumppani matkani lopulla. Niinkään ei käynyt. Sitten tein uuden yksilöidyn pyynnön, että sielunkumppani tulisi elokuun loppuun mennessä. Tästä on teorioita, että pyyntöni saatettiin jopa toteuttaa, mutta se ei mennyt ihan niinkuin toivoin ja tein uuden täsmällisemmän pyynnön, että sielunkumppani tulisi elämääni 1.10.2012 mennessä.

Koska olen jo pari kuukautta tuntenut, että tuo rakkaus olisi hyvin lähellä ja ettei sen tuloon olisi enää esteitä, niin tämä syyskuun lopulla saatu tieto tuntui murskaavalta. Suvi sanoi, että sielunkumppaniani olisi koko ajan yritetty tuoda, mutta se ei ole päässyt tulemaan kun tämä yksi asia on esteenä. Plääh.

Ehkä sinällään rakkaus voisi tulla, mutta kun minulla on niin suuria toiveita siitä millaisen suhteen haluan niin ymmärrän kyllä, että ei ole tarkoitus astua siihen likapyykkikori kainalossa. 

Mutta mutta... vielä ennen tuota tietoa herkistyin kuuntelemaan Ismo Alangon biisiä ja kuvittelin, että lokakuussa minulla on jo joku jota ajatella tätä kuunnellessani. Kuuntelin sitä Soul Schoolissakin ja hassua että vasta jälkeenpäin yhdistin, että sehän laulaa omenista ja omenapuusta ja noista tuli otettua kuviakin Soul Schoolin pihamaalta.

Laitan nyt tuon biisin sanat tähän... vähän sellainen ”bittersweet” maku tässä biisissä tällä hetkellä, mutta eikös se sovi hyvin näihin skandinaavisiin omenoihin muutenkin :P Mietin, että ehkä tässä oli kuitenkin syvällisempi sanoma minulle. Ainakin tuo ”keskustelu omenan kanssa” jonka tulkitsen sanomaksi arvostaa pieniä asioita ja sitä kautta tunteeksi olla yhtä kaiken kanssa. Myös tuo "Jätä laho latosi ja näe kotisi." tuo minulle mielikuvan siitä, että osaa arvostaa sitä mitä on...

Ismo Alanko – Lokaa ja Kuita

http://www.youtube.com/watch?v=vmjcz1Rsqmg

On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta,
Kun päädytkin pakenemaan.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta,
Kun päädytkin pakenemaan.

Jos kauneus on kuitenkin olemassa,
Ihan tavallista, käsinkosketeltavaa,
On katsottava tarkkaan ja kumarruttava,
Sillä kauneus on pientä ja matalaa.

Syksyllä sateessa surkeena oliona
Löysin maasta omenan.
Se oli tavallinen omena, loistavaa.
Mä vein sen kotiin ja söin sen heti.
Et syödä omenan voi olla niin juhlavaa.
 
(on taas lokakuu) 
 Nyt on lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.

Se puhutteli minua, neuvoja lateli:
"Mä olen osa sinua", se liverteli.
"Minä tulen puusta, puu tulee maasta.
Maa tulee luusta ja luu sieltä jostain."
Kun eron lyö suurella vasaralla, se saa mustaksi maan.
Kun mä rakastuin omenaan, mä rakastuin maailmaan.
Mä olen tuli, vesi, ilma, aurinko ja maa.
Sattuman oikusta salamat sanoivat:
"Jätä laho latosi ja näe kotisi."

On taas lokakuu.
On taas lokakuu.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta,
Kun päädytkin pakenevat.

(on taas lokakuu)
Taas on, taas on se tavallinen lokakuu.

Silmät täynnä lokaa ja kuita.
Sä olet omenapuu ja mun täytyy päästä sun luo joka syksy.
Sä olet omenapuu ja mun täytyy päästä sun luo joka syksy,
Kun hedelmät kypsyy.
Taas on, taas on...
On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta.