sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kaipuu kaihertaa



Sydäntäni puristaa
kaipuu, vanha tuttu viholliseni on palannut takaisin
Olimme erossa niin kauan, että unohdin miltä se tuntuu
Nyt se tunkeutuu minuun
kaivautuu sisääni, kaihertaa sydäntäni
asettuu jäädäkseen

Oloni on tuskainen
Miksi olet täällä taas
Miksei mikään tyydytä janoani
hiljennä sisäistä huutoa
Miksei mikään poista levottomuutta kehostani
miksei anna minulle vapautta
Anna minun jo luopua haaveesta

            *Hiljaisuus*

Mutta mitä jos teen sinusta ystävän
kutsun lähelleni ja kuuntelen
Jos en pyrikään katsomaan muualle
anna mieleni etsiä ratkaisua ulkopuoleltani

Rakas ystäväni sanon
annan sydämeni laulaa surusäveltä kanssasi
jonain päivänä sävel muuttuu linnun lauluksi
Mukana tuomasi herkkyys on kaunista
se tekee sydämestäni värisevän kukan
vaikka niin hauraan, että se on helposti murskattavissa

Mutta eihän kukka vahvistu, jos sitä ei hoideta
jos suljen oven ja annan pimeyden vallita.
En voi vain odottaa puutarhuria
Myös ennen sitä tarvitaan valoa ja ravinteita
Valo löytyy hyväksynnästä
Ravinteet sallivuudesta
Näen tuskan luovuuden lähteenä
Ymmärryksen lapiona, joka pehmentää kovaa maaperää

Kasvattamalla kukkaa hellällä hoivalla
vahvistan sen lehtiä ja juuria
Kun puutarhuri saapuu
voin ylpeänä esitellä kukoistavan nupun
joka tarvitsee vain pienen rakkauden pisaran
avatakseen lukuisat terälehtien kerrokset
ja puhjetakseen täyteen kukkaansa

Apocalyptica - Sacra
http://www.youtube.com/watch?v=wJumvqm0qqo



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti