Valotyötä

Sain tänään päätökseen jotakin joka alkoi viime torstaina. Olen parin kuukauden ajan silloin tällöin jutellut yhden miehen kanssa chatissä. Hän on avoin henkisille asioille, on lukenut kaikki Paul Coelhon kirjat ja on kiinnostunut joistain asioista teoriassa, mutta hänen omat henkiset kokemukset ovat vähäisiä, erityisesti henkimaailmasta. Keskustelimme netissä jälleen myöhään torstai-iltana ja keskustelu johti kuolleisiin henkiin, jotka voivat tuoda viestiä. Hän kertoi pelkäävänsä kaikkea henkiin liittyvää ja epäilevänsä, että hänen asunnossaan on ”jotain”. Kun puhuimme asiasta lisää, yllätyksekseni hän pystyi jopa kuvailemaan, että hänellä on tunne, että kyseessä on n. 5-10 vuotias tyttö ja että hän tuntee tämän läsnäolon yleensä keittiössä. Ensin hän vähän varmisteli, että kuulostaako ihan hullulta... Ei, ihan tuttuja juttuja :) 

Itse asiassa minulle on juuri tänä kesänä tullut tehtäväksi ohjata muutamia sieluja valoon. Aluksi koin itsekin vähän pelkoa ja ahdistusta näistä tilanteista, mutta nyt se on alkanut jo väistyä. 

Sain heti vähän kiinni tämän tytön energioista ja koin, että hän on yksinäinen ja surullinen. Kerroin tietenkin, että voin auttaa ja ohjata tytön valoon, mutta mies alkoi olla pelokas ja halusi lopettaa keskustelun. Selvisi, että hän oli joskus kokenut, että tämä tyttö voisi olla jotenkin ”paha” ja häntä pelotti, että suututan sen. En saanut tällaista tunnetta ja selitin, että joskus ne energiat voivat tuntua negatiivisilta, kun sielu on pitkään ollut ns. välitilassa jumissa ja turhautunut. Ehdin jo saada tunteen, että tyttö oleskelee pääasiassa keittiössä ja eteisessä. Mies vahvistaa, että juuri näissä paikoissa hän on tuntenut ja kysyy mistä tiesin, että eteisestä pääsee suoraan keittiöön. Sitten mies ahdistui tästä niin paljon, että vannotti minulle etten tee nyt myöhään illalla mitään, koska häntä pelottaa ja kauhistuttaa koko ajatus. Hän ei ollut juuri keskusteluhetkellä kotona vaan työmatkalla ja hän pelkäsi mennä takaisin kotiin ja jopa mietti muuttoa pois. 

Noin tunti keskustelumme lopettamisesta, olin aikeissa mennä nukkumaan, kun minua alkoi pelottamaan. Tuli yllättäen tunne, että täällä ympärilläni on jotakin outoa ilmassa. Nuorempana koin usein pelkoja iltaisin, mutta en ole kokenut juurikaan niin vuosiin. Tällainen sama pelko tuli myös aiemmin kesällä, kun tein ystäväni asuntoon puhdistusta ja kohtasin hengen, joka näytti minusta pelottavalta ja ikäänkuin riivatulta. Tuo henki pelotti minua, mutta sain kuitenkin kiinni hänen tilanteestaan ja ohjasin hänet lopulta valoon. Tunsin, että ystäväni asunnossa jouduttiin tekemään paljon puhdistusta, paljon tummaa energiaa poistettiin. 

Tuli mieleen, että kun olen tekemisissä näiden välitilan henkien kanssa niin avaanko jotakin mikä houkuttelee jotakin karkeampaa energiaa luokseni. En tosin ollut varma oliko kyse vain minun peloistani. Näin silmät suljettuina sängyssä joitakin pelottavia ja pimeitä hahmoja ympärilläni ja pyysin kaikkia mahdollisia apuvoimia vierelleni mitä mieleeni tuli, suojelusenkeliäni, arkkienkeli Mikaelia, valon enkeleitä, oppaitani, keijuja... 

Keskustellessa miehen kanssa oli kyllä yksi aihe, mikä herätti minussakin pelon mielikuvia. Rauhoitellessani miestä, että ei hänen asunnossaan ole mitään pahaa, että kyseessähän on vain pieni tyttö, hän sanoi, että olihan siinä Ring-elokuvassakin pieni tyttö. Sanoin, että hän on katsonut liikaa elokuvia. Mutta olen sattunut itsekin näkemään ko. leffan vaikka olen pitkään vältellyt kauhuelokuvia ja muistin mielikuvan pelottavasta tytöstä, joka sai selkäpiini karmimaan. Ehkä tuo pelon energia sitten lähti minussa liikkeelle tai houkutteli jotakin samankaltaista luokseni. 

Kertoessani tästä eräälle vanhemmalle naiselle, joka on ollut jo 30 vuotta henkisellä tiellä ja jolla on vahva yhteys henkimaailmaan, hän sanoi, että kun ajattelemme pahoja henkiä, niin silloin houkuttelemme niitä luoksemme. Kyse on kuitenkin enemmän pelon vallasta kuin mistään muusta ja aina voi pyytää valoa ja rakkautta ympärilleen näissä tilanteissa. 

Tuona yönä näin kuitenkin pelottavan unen, jossa jokin yritti ottaa minua valtaansa ja lopulta tukahduttaa minut. En onneksi muista enää juurikaan unta, mutta heräsin hengästyneenä ja peloissani keskellä yötä. Muistan olleeni niin peloissani, että mietin uskallanko enää mennä nukkumaan ollenkaan. Pyysin taas apuvoimia, loin valosuojauksen itseni ympärille ja vielä valoverhon sänkyni ympärille ja nukuin turvallisesti sekä ilman painajaisia loppuyön. Viikonlopun aikana koin iltaisin nukkumaan mennessä samaa pelkoa, mutta se lieventyi eikä tuntunut enää niin todelliselta ja uskottavalta. Jotenkin ymmärsin, että pelko alkaa menettää voimaansa, kun en anna sille valtaa. Nytkin tätä kirjoittaessa koen, että jotain pelkoa meinaa tulla ja aistin jotakin, mutten välitä siitä ja sanon pelolle, että en usko sinua ja tunne helpottaa heti.

Tähän väliin energiaa kohottava kuva valon enkelistä. 

No minulla ei ollut tilaisuutta jutella tämän miehen kanssa enää viikonloppuna. Eilen menin enkeli-iltaan, jossa kerroin tilanteestani ja sain opastusta. Kuulin, että valotyöntekijänä minulla on aina velvollisuus ohjata sielu valoon, kun sellaisen kanssa olen tekemisissä. En kuulemma tarvitse siihen tämän asunnon haltijan lupaa. Sain myös selvyyttä siihen mitä epäilinkin, että välitilassa olevien sielujen energia on hyvin matalavärähteistä, mutta he ovat vain jumissa ja ikäänkuin valoa vailla.

Tänään sitten koin, että minun on aika ohjata tuo pieni tyttö valoon. Hiljennyin, maadotin itseni ja avasin kruunuchakrani. Hain voimaa ja rohkeutta sisältäni ja muistin, että tehtäväni täällä on välittää rakkautta. Pyysin taivaiset auttajat opastamaan ja auttamaan tehtävässäni. 

Visioni alkoikin yllättäen hiekkakentältä, jossa näin, että tämä tyttö oli leikkimässä valkoisessa puuvillamekossa, jossa oli pitsiä ja hiuksissaan hänellä rusetti. Hän oli hiekkakentällä poikien kanssa ja leikkiin liittyi keppi ja pallo. Voi olla, että kepillä piirrettiin hiekkaan jotain rajoja ja kyse oli jostakin polttopallon tms. tapaisesta leikistä. Tyttö tunsi syyllisyyttä ja tiesi ettei olisi saanut juoksennella kentällä pyhämekossa, täti oli kieltänyt tämän, ettei mekko likaantuisi, mutta hän ei voinut vastustaa kiusausta. Sain sellaisen kuvan, että eletään ehkä 50-60 -luvun Helsingissä ja tyttö on n. 7 vuotias. En saanut tietoa mitä oli tapahtunut tytön äidille, mutta tämä ei ollut enää elossa ja hänet kasvatti joku sukulaisnainen tai vähän vanhempi kasvattiäiti (saattoi olla myös isoäiti). Tyttö on jo myöhässä kotiintuloajasta ja juoksee hätääntyneenä hiekkakentältä autotien yli kohti kotitaloa, joka on toisella puolella.... ja jää auton alle. 

Teemaksi nousee heti syyllisyys ja se, että tyttö koki ikäänkuin, että oli ansaittu rangaistus jäädä auton alle, kun oli niin tottelematon. Hänen suurin pelkonsa on se, että hänen äitinsä joka oli jo "pilven reunalla", on nähnyt kuinka huonosti hän on käyttäytynyt ja pelkää, että äiti on häneen pettynyt. Hän ei myöskään ole varma "mihin hän joutuu" kuolemansa jälkeen, kun on ollut tuhma, joten hän pelkää tästä maailmasta edetä mihinkään. Selitän hänelle, että kaikki ymmärtävät hänen luonteensa, hyväksyvät sen ja rakastavat tätä sellaisena kuin on ja että hän pääsee valoon, missä hänen äitinsä odottaa häntä. Saan tunteen, että hänellä on kova ikävä äitiä ja läheisiä. Saan välähdyksen äidistä, joka odottaa tyttöä ja kerron, että äidillä on ollut myös häntä ikävä. Tyttö alkaa itkeä helpotuksen ja onnen kyyneleitä. Anteeksiannon ja helpotuksen energia on liikuttava ja minullekin tulee kyyneleet silmiin. 

Luon tytölle valoportin ja siitä ylöspäin lähtevät valoportaat ja pyydän niiden päähän enkeleitä sekä hänen äitiään vastaan. Hän lähtee kulkemaan portaita välillä minuun kääntyen ja aina nyökkään hänelle ja kannustan, että jatka vaan, kaikki on hyvin. Lopulta rappusten päässä ilo valtaa hänet, hän näkee äitinsä ja kiiruhtaa loput askelmat valtavan onnellisena. Kadotessaan valoon itken vuolaasti itsekin, sillä tapahtuma oli niin liikuttavan kaunis ja tunsin syvän onnen ja rakkauden. 

Lopuksi pyysin valoa ja rakkautta koko asuntoon, jossa tyttö oli oleskellut kaikki nämä vuodet onnettomuuden jälkeen.

Olen kovin kiitollinen tästä selkeästä, kauniista ja liikuttavasta kokemuksesta. Tämä valon polku on ihmeellinen eikä todellakaan koskaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Kiitos kiitos kiitos :) <3